Sunnuntaina 1.5.2022 hankittu e-kirja. Hinta oli alennettu, kun kirjan kirjoittaja tarjosi facebookissa eräässä ryhmässä kirjojaan alennettuun hintaan tän toukokuun ajan.
Kustannus Valovoima 2022, sivuja e-kirjassa 339. Alkukirjoitus kirjoitettu 2.2.2022.
Olin viime viikolla etsinyt netissä henkisestä kirjojen kirppikseltä jotain mukavaa kirjaa, mutta oikein mikään ei vaikuttanut kiehtovalta kirjalta, jonka oisin voinut käydä kirjastosta lainaamassa luettavaksi. Nettikirpparin koluaminen oli siis yhtä tyhjän kanssa. Kunnes Vappupäivänä yhdessä ryhmässä tuli vastaan tämän kirjan kirjoittajan ilmoitus, että myy ryhmäläisille toukokuun ajan kirjojaan alennettuun hintaan. Kävin täkyyn kiinni ja laitoin viestin kirjoittajalle. Mitenkään entuudestaan en yhtään kyllä tuntenut tämän kirjan kirjoittajaa, mutta kiehtoi kuitenkin aihealueen kirja. Ajattelin, että jollen saa viestiini vastausta, annan olla, enkä enää jälkeenpäin kysele. Vastaus kumminkin tuli ja tein tilauksen tästä ja yhdestä toisesta kirjasta. Alakuun oli hiukan hankaluutta, sillä luulin, että olin jo ladannut kirjan koneelle, mutta ilmoitus olikin erroria. Linkit kuitenkin löytyivät maksukuitista, josta sitten latasin uudelleen kirjat koneelleni. Olin ehtinyt viskata kirjoittajalle viestiä bookissa, että kirjat eivät olleet konella ja ilmoitus löi erroria näkyviin. Olin kuitenkin sitten saanut ladattua kirjat ja näin sen jälkeen vasta, että hän oli laittanut sähköpostiin linkit. Laitoin viestin, että sainkin jo ladattua ja kirjat on nyt luettavissa.
Tästä kirjasta kerrottua kirjan kirjoittajan omin sanoin:
Valovoima-kirjasarja kertoo oman tarinani, joka muuttui seikkailuksi siitä hetkestä lähtien, kun sanoin valon maailmoille "tahdon". Osa 1, Etsijästä löytäjäksi alkaa tammikuusta 2013, jonka ensipäivinä liityin taianomaiseen intuitioryhmään Tähtijoukkoon. Ja kun viimein istuin henkisen kasvun kelkkaan, se lähti liikkeelle vauhdilla ja tarjosi ikimuistoista kyytiä.
Omat tunnelmat e-kirjasta:
Ensimmäisenä lukupäivänä, eli sunnuntaina luin kirjaa sivulle 118, kun olin lukea paahtanut kolome tuntia. Lukeminen tuntui ihan kivalle ja vain odotin, että mitähän tuleman pitää.
Toisena lukupäivänä, eli maanantaina luin sivulle 219 saakka, luin kylläkin kahdessa osassa, en putkeen.
Kolomantena lukupäivänä, eli tiistaina pääsin e-kirjassa sivulle 255.
Neljäntenä lukupäivänä, eli tänään keskiviikkona pakotin itseni lukeen e-kirjan finaaliin asti ja se olikin luettu kello 12:20.
Lähemmäksi 300 sivua kun olin lukenut kirjaa, tuntui siltä, kun lukisin jotain kerronnallista naisten kirjallisuutta. Ei tuntunut siinä vaiheessa yhtään henkiseltä kirjallisuudelta. Sen vaikutelman siinä kohtaa sain. Paria sivua myöhemmin tuli tunne, että tämä luku-urakka vois jo loppua, ettei tartteis enää yhtään enempää olla luettavaa. Pakotin itteni kuitenkin lukemaan, kun olin kuitenkin maksanut tästä. Koko rahan edestä.
Hiukan myöhemmin kyseisessä lukuhetkessä oli tunne, että olen oppitunnilla, jossa en yhtään halua olla ja siltikin olen vain. Todella ärsyttävä tunne ol. Lelutuomioistuimen oikeudenkäynti tarinassa herättää tunteen, että haluan lopettaa e-kirjan lukemisen het tähän paikkaan, enkä enempää jatka. Kuinka yllättävää, purskahdin nauruun muutamaa sivua edempänä, kun tarinassa oli niin hassusti kuvattu kohtaus. Jätän sen kertomatta, kun huomioin kirjan alussa, että kirjasta ei sais jakaa mitään. En tiijä, teenkö tässäkin väärin, kun tämän postauksen alussa kerroin, mitä kirjan kirjoittaja omin sanoin kertoi kirjastaan. Pitäähän jottain nyt kertoa, että saa ees jonkinmoisen mielikuvan kirjasta, vaikken tähän postaukseen kirjoitakaan muistiinpanoja, joita tein kirjaa lukiessani, etten vain paljasta mittään kirjasta. Kokekoot kukin omalla kohallaan, miten tämän kirjan lukeminen vaikuttaa.
Minuun tämän 339 sivuisen e-kirjan lukeminen neljässä päivässä vaikutti siinä määrin, etten heti lukemisen jäläkeen pystynyt tulla koneelle kirjoittaan blogipäivitystä lukemastani, vaan oli pidettävä ruokahetki ja meditointihetki, jotta sain karistettua jotakuinkin luku-urakan mielestäni. Pää on ollut kolomen lukupäivän jäläkeen kipeenä, ruokaa laittaessa tuli itku ja meditointihetkessä paleli ihan vietävästi. Siis ihan kehollisia tuntemuksia tuli tästä. Se kyllä yllätti. Sen nyt kuitenkin tiijän, etten ihan heti kyllä pysty lukemaan toista hankittua e-kirjaa, sillä en tykkää koneella lukea. Kyllä oikea kirja on sentäs oikea kirja. Tää e-kirja on vaan sellainen nettijuttu. Ei mun juttuni. Mulla pittää olla konkreettinen kirja edessäni, jota luen. No, tämä oli tällainen. Ei tästä oikein tekstistä paljoa jäänyt mieleeni, mutta se kait se on tarkoituskin. Luettu ja unohdettu tarina. En usko, että palaan toistamiseen tätä e-kirjaa lukemaan.
Tämä nyt on vain minun mielipiteeni. Jep.
