Raija Pelli: Kikka Mä haluun viihdyttää

 

Kirjaston sovelluksen äänikirja. Kesto 5h 45 min. Docendo 2020. Kirjassa on 220 sivua.

Kerrottu kirjasta kirjaston sovelluksessa:

Kirsi otti usein puheeksi varhaisen kuolemisen mahdollisuuden. Lupasimme toisillemme, Kirsin niin vaatiessa, että kumpi hyvänsä meistä tänne jää, pitää huolen siitä, että totuus urasta ja yksityiselämästä tulee kerrottua. Kirsi kuoli jo vuonna 2005, mutta laulaja Kikka on edelleen ajankohtainen.

Kikka oli 1990-luvulla popin ja diskobiitin kuningatar maassamme. Hän loi flirttailevalla esiintymisellään ja puolituhmien laulujensa sanoituksilla rohkean esikuvan seksuaalisesta naisesta. Omana aikanaan laulaja sai osakseen paljon ihailua, mutta ei koskaan ansaitsemaansa arvostusta.

Kikka on edelleen yksi maamme eniten levyjä myyneistä artisteista. Menestyksellä on aina hintansa. Kikka koki uransa aikana pari loppuun palamista, ja muitakin terveyshuolia tähdellä oli. Vaikea alkoholismi varjosti laulajan viimeisiä elinvuosia ja tuotti hankaluuksia urankin aikana.

Kirsi oli oman kypsymisensä myötä ruvennut kärsimään hupsuksi mieltämästään imagosta. Ristiriita kotona viihtyvän, lastansa hoitavan kodinhengettären ja öisin tanssikansaa viihdyttävän artistin välillä kävi yhä vaikeammaksi. Laulajan yritykset uran suunnan muuttamiseksi epäonnistuivat.

Kikka vetäytyi julkisuudesta vuonna 2004. Hän jätti päihteet, ja tilalle tuli terveellinen elämäntapa. Tehdyt muutokset eivät kuitenkaan riittäneet. Kirsi kuoli joulukuussa 2005 vain 41-vuotiaana. Ystävystyimme aivan Kikan uran alussa. Seurasin ystäväni uraa ja elämää niin hyvinä, kuin huonoinakin aikoina. Opin tuntemaan artisti Kikan ja erottamaan yksityisen Kirsin julkisen hahmon takaa. Jaoimme yhdessä ilot ja surut. Kerron kirjassa yhteisistä vuosistamme, niin kuin ne koin. Minun on tullut aika lunastaa upealle ystävälleni antamani lupaus ja pitää huolta siitä, että totuus tulee kerrottua.

Omat tunnelmat kuuntelemastani äänikirjasta:

Tämä oli kyllä surullista ja jotenkin niin painostavaa kuunneltavaa, joten halusin kuunnella tän loppuun samana päivänä, kun lainasin tän. Tauon jäläkeen kuuntelinkin äänikirjan loppuun, joka oli kyllä saavutus tässä päivässä. Nyt kuitenkin on tähänkin tutustuttu. Nuoruudessa tuli kuunneltua Kikan lauluja ja kyllähän hänestä lehdistä aikanaan sai lukea monenmoista juttua.

Elina Jaatinen: Omassa voimassa, Tarinoita aidosta sisäisestä voimasta

 

Kirjasta kerrottu Adlibriksen sivuilla:

Elina Jaatisen esikoisteos Omassa voimassa on kokoelma tarinoita aidosta sisäisestä voimasta. Kirja sisältää 12 vahvaa henkilökohtaista kertomusta eri alojen vaikuttajilta aidosta sisäisestä voimasta. Monenlaista kokeneet hyvinvointialan konkarit kertovat, miten oma voima ilmenee heidän elämässään ja mitä aitoon sisäiseen voimaan astuminen on heiltä vaatinut. Näiden vahvojen ja inspiroivien tarinoiden avulla voit aloittaa matkan omaa sisäistä voimaasi kohden. Kirja sisältää myös paljon konkreettisia harjoitteita, jotka auttavat sinua syventymään ja työstämään näitä teemoja omassa elämässäsi.

Rohkean tarinansa kirjassa jakavat muun muassa Aira Samulin, Jaakko Hametoja, Kylli Kukk sekä Kirsi Salo.

Elina Jaatinen on tunneterapeutti, tunnetaitokouluttaja, puhuja ja kirjailija. Hän on toiminut hyvinvoinnin ja henkisen valmentamisen kentällä vuodesta 2010. Elina kannustaa asiakkaitaan todelliseen henkilökohtaiseen kasvuun ja kestävään muutokseen sekä ohjaa ymmärtämään sisäisen työn merkityksen.

Kirjassa on 284 sivua. Basam Books. 2019.

Omat tunnelmat kirjasta:

Lainasin tämän kirjaston sovelluksessa keskiviikkona 19.1.2022 hiukan jälkeen yhden iltapäivällä. Nauhoitteen kestona 6h 52min 19sek. Kirjaston tiedoissa Basam Books 2020, tarkoittaa varmaan äänikirjan valmistumisvuotta. Aikalailla putkeen tuli kuunneltua tämä kirja, kun eilen kuuntelin kahteenkin otteeseen aika kauan tarinaa ja tänään perjantaina lumihommien jälkeen keskityin kuuntelemaan loput puolitoista tuntia nauhoitetta. Ihan hyvä äänikirja tämä ol ja mieluusti tämän kyllä kuuntelin. Paljon laittoi asioita kyllä miettimään ja kenties tästä kirjan tekstistä jäi nyt jotain mieleenkin. Tämän kirjan kuunneltuani tänä vuonna saldona jo 5 läpikoluttua kirjaa. Aika hyvin.

 

Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng: Herkäksi syntynyt

 

Kovakantinen kirja, 255 sivua. Kustannusosakeyhtiö Otava 2019. Suomentanut Ebba Erolin.

Takakansiteksti: 

Erityisherkän elämä on erilaista lapsena, aikuisena ja vanhempana - varsinkin, jos olet Norjan prinsessa.

Prinsessa Märtha Louise kertoo ensimmäistä kertaa elämästään erityisherkkänä kollegansa Elisabeth Nordengin kanssa. Prinsessa ja tavallisen naisen tarinat kietoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen. Henkilökohtaisista kokemuksista sekä kohtaamisista asiantuntijoiden kanssa syntyy uudenlainen kuva erityisherkkien maailmasta. Siinä maailmassa herkkyys voi olla voimavara, kunhan ottaa siitä itse vastuun. Koskettava ja ajatuksia herättävä omaelämäkerrallinen opas sisältää myös harjoituksia erityisherkkyyden vaalimiseen.

"Me kuulemme mitä sanot. Mutta kuulemme ja näemme kaiken muunkin."

Norjan prinsessa Märtha Louise (s.1971) on elänyt julkisuuden valokeilassa syntymästä asti. Hän on koulutukseltaan fysio-ja Rosen-terapeutti. Märtha Louise on suosittu kirjailija ja tv-esiintyjä. Elisabeth Nordeng (s.1968) on valmistunut laivamekaanikoksi mutta vaihtoi suuntaa ja pätevöityi energiahoitajaksi. Yhdessä he ovat perustaneet itsensä kehittämiseen liittyvän yrityksen, joka järjestää kursseja ja valmennuksia.

Omat tunnelmat kirjasta:

Olin miettinyt pitkän aikaa,että tämän kirjan haluan lukea. En kuitenkaan heti tehnyt ostoa huutonetistä, vaan tämä oli sivustolla jonkin aikaa seurannassa minulla. Kuitenkin joulukuussa viime vuonna 2021 tämä kirja alkoi kiehtoa sillä tavalla, että tein oston tästä ja sainkin kirjan postitse 13.12.2021 ja aloin samana päivänä lukea tätä kirjaa. Kuitenkaan en tätä opusta ihan joka päivä lukenut, vaan tuli luettua ensin muutama muu kirja pois alta, jonka jälkeen taas keskityin tämän kirjan lukemiseen. Tekstit kirjassa kiehtoivat minua tavalla, joka sai kirjaa lukemaan hiukan säästeliäästi ja hiljaa mielessäni makustellen. Kunnes sain kirjan eilen 20.1.2022 luettua loppuun iltaysin jälkeen. Ihan hyvä opus ja ajatuksia heäräsi monemoisia lukemisen aikana. Tämä kirja on tämän vuoden neljäs loppuun luettu kirja.

Måns Gahrton & Johan Unenge: Ronin ja Juulian joululahjat

 

Kovakantinen kirja, 96 sivua, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Suomentanut Katriina Savolainen. Painettu Tanskassa 2002. Olen tämän jonkun huutonetin kirjapaketin mukana saanut.

Takakansiteksti:

Juuliaa on vaivannut kaveripula, mutta onneksi hän saa uuden ystävän naapurin Ronista. Ronikin on ikionnellinen, kun hän saa oman leikkikaverin; pikkuveli Newtonista on vain riesaa ja isä ei ikinä ehdi luistelemaan. Joulun odotuskin sujuu rattoisasti, kun voi yhdessä leipoa pipareita ja järjestää Lucian päiväksi yllätyksen vanhemmille. Vaan siitäkös seuraa päänvaivaa, kun Roni ja Juulia yrittävät keksiä, mitä antaisivat joululahjaksi toisilleen. Jotain hienoa ja erityistä sen pitää olla - oikea kaikkien aikojen joululahja. Mutta mitä? 

Ronin ja Juulian joululahjat on sykähdyttävän lämminhenkinen tarina ystävyydestä ja jouluvalmisteluista, jännityksestä ja antamisen ilosta. Måns Gahrton ja Johan Unenge ovat luoneet myös supersuositun Eva ja Adam-sarjan.

Omat tunnelmat kirjasta:

Aloitin tämän lastenkirjan lukemisen joulukuussa ja ajattelin, että kyllähän tämä tulee jouluun menessä luettua. Toisin kävi, venähti hiukan tammikuun puolelle, sillä eilen keskiviikkona 12.1.2022 sain luettua illalla tämän kirjan loppuun. Kirjassa on kaiken kaikkiaan neljätoista lukua:

1. Lumiukko kurkistaa aidan yli

2. Kolmas pyörä

3. Saako sisällä pelata palloa?

4. Taikinaa siellä ja taikinaa täällä

5. Ehkä jokin tyttöjen juttu?

6. Piha meren peitossa

7. Tyttöpöpöjä ja sulosäveliä

8. Enkeli vailla siipiä

9. Turhaa touhua

10. Tassutusta ja hiiviskelyä

11. Kimmeltävä kuusi ja kaatunut maito

12. Ronia ei voi jakaa

13. Salaisuus joka talossa

14. Maailman pisin jouluaatto

Kirjan luvut ovat muutaman sivun pituisia ja jokaisella sivulla on jokin piirroskuva kirjan hahmoista. Kirjaa oli kyllä ihan mukava lueskella omaksi ilokseen. 

Lucian päivän kerronnasta muistui mieleeni oma ala-asteaika, kun silloin kerran oli koulussa Lucian päivän juhla ja olimme katsomassa esitystä yläasteen puolella heti aamusta koulun alettua, kun oli vielä ulkona hämärää. Rakennuksen yläkerrasta tuli Lucia-kulkue kynttilöiden kera ja lauloivat kauniisti Santa Lucia-laulua. Sitä en muista, lauloivatko sen ruotsiksi, vai sekä että suomeksi ja ruotsiksi, kuitenkin Lucia-kulkueen tytöt olivat silloin yläasteikäisiä, kun itse olin joku toka-tai kolmasluokkalainen. 

Jouluaaton kerronta toi mieleeni oman lapsuuden joulun, kun serkkujen kanssa mummulassa katsottiin saunan jälkeen Samu Sirkan joulutervehdystä ja odottelimme, että milloin illan odotetuin henkilö, eli joulupukki tulee tuomaan lahjat. Silloin kyllä koko jouluaattopäivä tuntui hurjan pitkältä päivältä.