Niina-Matilda Juhola: Näkijä II Rakkauden tiellä

 

Kirjastolta perjantaina lainattu 149 sivuinen kirja. WSOY 2010, WS Bookwell Oy Juva 2010. 

Takakansiteksti:

" Katso sydämellä, kuuntele sisimmässä ja tunnustele tunteilla."

Jo lapsena selvänäkijän lahjansa oivaltaneen Niina-Matilda Juholan (s.1974) arki on täynnä pieniä ihmeitä. Näkymatkoillaan hän kuuntelee niin uskollisen henkioppaansa Violan kuin viisaan Viikingin käytännöllisiä neuvoja. Näkijä kohtaa myös tuntemattomia kahden maailman välillä ja auttaa muita yliaistillisten taipumustensa kanssa eläviä. Hän oivaltaa anteeksiannon puhdistavan voiman ja kertoo lapsista, jotka valitsevat vanhempansa jo ennen syntymäänsä. Kaikki todellinen tieto uinuu meissä jo valmiina, ja kuka tahansa voi luoda sopusointua arkeensa järjestelemällä ympärillä virtaavat energiat oikein.

Kyky rakastaa on kuitenkin voimavaroista suurin: se avaa tien mielenrauhaan ja valmistaa kohti vääjäämätöntä viimeistä porttia - kaunista kuolemaa. Kun keskitymme murehtimisen sijaan onnellisuuteen ja iloon, valitsemme vaistomaisesti meille sopivan henkimaiseman, opimme sielukävelyä ja matkaamme kohti tosiolevaisuuden harmonista ydintä, henkistä kotiamme. 

Perhekotiäitinä ja taideterapeuttina toimivan Niina-Matilda Juholan Rakkauden tiellä on lohdullista jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle esikoisteokselle Elämänpolulla henkien kanssa.

Omat tunnelmat kirjasta:

Bloggauksen alussa oleva kuva on itseottamani kuva kirjaston opuksesta. 

Näitä Niina-Matildan kirjoja ei ollut kirjastolla aiemmin kesällä, kun selasin listoja opuksista, joita oli toiveissa saada lukea. Jossain toisessa Eepos-kirjastossa oli vain sarjan kolmas opus. Olin päättänyt, että luen tämän tyylin kirjoja vain, jos satun löytämään kirjaston hyllyistä, enkä pyydä niitä kaukolainaan, joka on maksullista.

Kun olin palauttanut edelliset lainatut kirjat kaikki takaisin kirjastolle, päätin, etten enää tänä kesänä mene lainaan yhtään kirjaa kirjastolta, että luen vain omien kirjahyllyjeni opuksia näin kesälomalla. Jotenkin vain kävi, että perjantaina aamulla menin koluamaan kirjaston hyllyjä netin kautta ja mitä ihmettä, sieltä löytyikin hyllyistä nämä sarjan jatko-osat. 

Siinä vaiheessa ajattelin, että en varmaan mene käymään kirjastolla, että mä nyt nautin vain kesälomastani. Meni jokunen tunti ja ehdin ottaa tovin pienelle meditoinnille ja mielessäni vain oli, että on käytävä lainaamassa opiskeltavaa, kun kerran on odottamassa hyllyssä kirjastolla. Tiedä, miten kauaa olisivat sitten olleet lainattavissa. 

Kirjastolle kun pääsin, en meinannut löytää oikean numerosarjan hyllyä ja sit kun pääsin oikean numerosarjan hyllylle, vilkaisin ensin, että eihän täällä ole niitä kirjoja, että pomppaa numerot johonkin toiseen. Ehti jokunen hetki mennä, ennen kuin pääsin oikealle kohdille hyllyillä ja huomasin kaksi kirjaa, joista toinen olikin se, joka mulla on jo omassa kokoelmassani ollut vuodesta 2007 lähtien. Luulin, ettei ole kuin sarjan ykkönen ja kakkonen vain, vaikka piti olla kolmaskin. Kunnes huomasin, sarjan kolmannen kirjan olevan laitettu toiseen kohtaan hyllyssä, kuin nämä kaksi edeltäjäänsä. Oliko kenties henkimaailma asialla ja koitti hiukan jekuttaa minua. Tiedä sitten. Onneksi en heti luovuttanut, vaan otin sarjan kakkos-ja kolmososat mukaani.

Heti perjantaina aloin lukea tätä kirjaa, jota luin bauttiarallaa jotain parisen kymmentä sivua, kuin sujahtamalla. Kunnes tuli eteen eräs kohta kirjasta ja kirja piti laittaa lepäämään ja alkaa miettiä lukemaansa. 

Tänään sunnuntaina 30.7.2023 tuli luettua kirja loppuun. Aika nopsaan hoidin lukuhomman. Tämä kirja ei olekaan ihan normikirjan kokoinen opus, vaan on kapeampi kirja, hiukan pokkarin tyylinen, vaikkakin kovakantinen kirja. 

Jotenkin silloin perjantaina kirjaa lukiessa oli sellainen tunne, kuin kirjan kirjoittaja olisi istunut pöydän toisella puolen ja kertonut minulle tätä tarinaa, jota luin. Jotenkin tuli henkilö niin todeksi siinä lukuhetkessä. Aika metka tunne kyllä oli. Silläkin täytyi laittaa kirja lepäämään ja lähteä pohtimaan juuri luettua tekstiä. 

Sarjan ykköskirjan olen vuosien aikana lukenut muutamaankin kertaan läpi. Aika jännästi elämä tuopi eteen juurikin ne kirjat, jotka omalta osaltaan auttavat tällä polulla. Koitan nyt yrittää tämän päivän olla, jotta makustelen lukemaani, enkä jatka heti siihen sarjan kolmanteen kirjaan. Uskoisin, että tästä nyt jotain kuitenkin jäi mieleeni. 

Minä en ole kirja-bloggaaja, joka bloggaa ja ruotii kirjan tekstiä, vaan ennemminkin tykkään kertoa jotakin seikkaperäistä kirjan lukemiskokemuksesta. Saa jokainen itse testata sitten, miltä tuntuu mitäkin kirjaa lukea ja miten kirjan tekstin kokee. Jokaisella on oma tyylinsä blogata kirjoista. Tämä on minun tyylini: tykkään kirjoittaa oleellisimmat tiedot kirjasta ja kirjoittaa kirjan takakansitekstin alkuun. Takakansiteksti kyllä kertoo kirjasta, sitä ei tarvitse enää minun tehdä näihin bloggauksiini. Kyllä jämpti on näin. Kukin tyylillään. 

Ihan mukava lukuelämys tämä oli. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa ihmeessä aloittaa lukeminen sarjan ykkösosasta.

Ruth Hogan: Madame Burovan kuu ja tähdet

 

Kirjastolta lainattu, kolmas ja viimeinen lainassa oleva kirja, tällä erää. 

Kovakantinen, 348 sivuinen, Bazar Kustannus, painettu EU:ssa, 2021. 

Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings. 

Takakansiteksti:

Imelda Burova on viettänyt koko elämänsä Brightonissa ennustajana. Muiden ihmisten salaisuuksien vartioinnilla on ollut hintansa. Hän on nähnyt rakastajat ja valehtelijat, enkelit ja pirulaiset, unelmoijat ja typerykset. Hänen tarot-korttinsa ovat paljastaneet kaikkien salaisuudet, eivätkä ne ole koskaan valehdelleet. Nyt Imelda on väsynyt ja haluaa palan elämää myös itselleen. Ennen sitä hänen täytyy kuitenkin lunastaa kauan sitten tekemänsä lupaus ja toimittaa perille kaksi ruskeaa kirjekuorta.

Lontoossa eräs nuori nainen tarvitsee uuden alun. Billie on menettänyt työnsä yliopistolla, miehensä sekä paikkansa maailmassa löytäessään jotakin, mikä on saattanut hänen koko identiteettinsä  kyseenalaiseksi. Vastauksia janoavan Billien täytyy lähteä matkalle, joka vaikuttaa johtavan hänet erään brightonilaisen selvänäkijän ovelle. 

Ruth Hoganin hyvän mielen lukuromaani Madame Burovan kuu ja tähdet on värikäs ja koskettava tarina kaukaisista kesistä, eksentrisistä ihmisistä, sankareista ja konnista sekä kadotetuista ja paikkansa löytävistä.

Omat tunnelmat kirjasta:

Kirjan tarinan alusta varmaan jonnekin sivulle 140 oli sellaista, etten tahtonut päästä sisälle kirjan juoneen, enkä pahemmin ymmärtänyt lukemaani. Ajattelin useasti jättäväni kirjan lukemisen kesken, kun kirjan paksuus, siis monisivuisuus mietitytti, että saanko milloinkaan saateltua loppuun tarinan lukemista. 

Tarinassa hypeltiin vuosikymmenistä toisiin luvuittain. Vaikka välistä tuntui, että jään kyllä tarinan kyydistä pois, niin kuitenkin, kun vaan jatkoin sinnikkäästi lukuhommaa, pääsin vihdoin tarinan juoneen sisälle.  Kun ajatukseen tottui, sen tason lukemisesta, että pompitaan vuosikymmeneltä toiselle, niin lukuhomma alkoi luonnistua ihan kivasti. Jossakin puolivälissä tarinaa ihmettelin paria henkilöä, mitä he tekivät tarinassa. Asia selkeni, kun vain jatkoin lukemista. 

Voin kyllä sanoa, ettei tämä opus turhaan ollut pitkään notkunut toivelistalla odottamassa, että joskus lainaan kirjastolta. Kun tämä keväällä löytyi kirjaston hyllystä vapaana, otin luettavakseni ja nyt tarina on luettu ja tarinan jälkeen olevat lisälehdet, jotka mukavasti valottivat tarinan syntyä. Hyvä tarina, kauniit kannet ja ihan mukava uusi kirjailija-tuttavuus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuskin enää luen tämän kirjailijan muuta tuotantoa. On kyllä ihanaa päästä palauttamaan vihdoin tämäkin kirja kirjastolle. Pääsee jatkamaan omien kirjahyllyjen kirjojen lukemista. Sitä olen kyllä odottanut, kuin kuuta nousevaa. 

Allan Kardec: Henkien kirja

 

Julkaistu ensimmäisen kerran googelin mukaan 18.4.1857. 586 sivua. Kääntäjä Pekka Kaarakainen, Allan Kardecin opin ystävät julkaisijana ja kustantajana vuonna 2020, lukijana Anne Piirainen. 

Adlibriksen sivuilta:

Kun olet lukenut Henkien Kirjan, sinulla ei tule olemaan enää syytä pelätä kuolemaa. Henkien Kirja antaa sinulle vastaukset lähes kaikkiin kysymyksiin, joita sinulla voi olla kunkin sielun alkuperästä, luonteesta ja kohtalosta maan päällä ja myös muissa maailmoissa. Se myös käsittelee Jumalaa, luomista, moraalisia lakeja, Henkien luonnetta ja niiden suhteita ihmisten kanssa. Kirja sisältää vastaukset, jotka useat meediot sanelivat Jumalaa rakastavilta korkeammilta Hengiltä.
Henkien Kirja on virstanpylväs opille, joka on tehnyt syvällisen vaikutuksen huomattavaan osaan ihmiskunnan ajattelua ja elämännäkemystä siitä lähtien, kun sen ensimmäinen ranskankielinen painos julkaistiin vuonna 1857.

Allan Kardecin kirjoja on myyty jo yli 25 miljoonaa kappaletta. Henkien Kirja on jo aikaisemmin käännetty pääkielet mukaan lukien mm. viron, ruotsin, norjan ja venäjän kielille, ja ympäri maailmaa on nykyään tuhansittain ryhmiä, jotka opiskelevat tähän kirjaan koonnettua oppia. Nyt ensimmäistä kertaa tämä materiaali on saatavilla suomen kielellä.

Omat tunnelmat tästä oppikirjasta ja sen kuuntelusta:

Kirja oli jaettu viiteen eri osaan. 

Ensimmäinen osa kesti reilun kaksi ja puoli tuntia, toinen osa kesti reilun tunnin, kolmas osa oli kaikkein pisin ja kesti reilut kahdeksan ja puoli tuntia, neljäs osa kesti reilun neljä tuntia ja melkein kolme varttia ja viides ja viimeinen kesti reilun kolme tuntia.

Tänään tiistaina 11.7.2023 urakoin kokonaan viidennen ja viimeisen osan, kun aloitin aamun oppitunnin jo puoli kuudelta aamulla, toisen oppitunnin aloitin ennen puoli yhtä tässä iltapäivässä. Tämä toinen päivän oppitunti oli kyllä kaikkein haastavin. En olisi millään jaksanut keskittyä kuuntelemaan luettua, mutta pakotin vain itseni, sillä olin päättänyt, että tänään tämän kuuntelu pitää jo tulla päätökseen, etten jaksa enempää enää. Olin siis kuunnellut tätä luettua äänikirjaa todella monena viikkona ja monena päivänä, välillä oli viikkoja, etten kuunnellut ollenkaan. Ei vain sytyttänyt kuunteluun ja opiskeluun, jota tämän kuuntelu mulle oli. 

Kyllä tässä päivässä tuli jo sellainen tunne, että haluan lähtee kauas pois läppäriltä ja oppitunnilta. Ei tämän kuuntelu mitään herkkua ollut. Enivei, nyt se on tahkottu tämäkin oppi. En tiijä, jäikö tästäkään yhtään mitään fiksua mieleeni, rikastuttamaan ajatusmaailmaani. Kyllä mä nyt olen aivan varma, etten enempää Allan Kardecin kirjoihin tuhlaa kallisarvoista aikaani. Nämä opukset saapi jäähä nyt unholaan. Mä olen nyt niin kypsynyt, että ei paremmasta väliksi. Vaan on se ihanaakin ihanampaa, kun saapi tämän äänikirjan pois päiväjärjestyksestä. Sanon vain, että huh, mikä urakointi! Yli 22 tuntia opiskelua pitkällä aikavälillä. Joskus kuuntelin 10 minuuttia, joskus vartin, joskus puoli tuntia, joskus tunnin ja sitten tänään toisella oppitunnilla reilut kaksi tuntia! Se ol nyt täsä!