Kirjastolta lainattu, kolmas ja viimeinen lainassa oleva kirja, tällä erää.
Kovakantinen, 348 sivuinen, Bazar Kustannus, painettu EU:ssa, 2021.
Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings.
Takakansiteksti:
Imelda Burova on viettänyt koko elämänsä Brightonissa ennustajana. Muiden ihmisten salaisuuksien vartioinnilla on ollut hintansa. Hän on nähnyt rakastajat ja valehtelijat, enkelit ja pirulaiset, unelmoijat ja typerykset. Hänen tarot-korttinsa ovat paljastaneet kaikkien salaisuudet, eivätkä ne ole koskaan valehdelleet. Nyt Imelda on väsynyt ja haluaa palan elämää myös itselleen. Ennen sitä hänen täytyy kuitenkin lunastaa kauan sitten tekemänsä lupaus ja toimittaa perille kaksi ruskeaa kirjekuorta.
Lontoossa eräs nuori nainen tarvitsee uuden alun. Billie on menettänyt työnsä yliopistolla, miehensä sekä paikkansa maailmassa löytäessään jotakin, mikä on saattanut hänen koko identiteettinsä kyseenalaiseksi. Vastauksia janoavan Billien täytyy lähteä matkalle, joka vaikuttaa johtavan hänet erään brightonilaisen selvänäkijän ovelle.
Ruth Hoganin hyvän mielen lukuromaani Madame Burovan kuu ja tähdet on värikäs ja koskettava tarina kaukaisista kesistä, eksentrisistä ihmisistä, sankareista ja konnista sekä kadotetuista ja paikkansa löytävistä.
Omat tunnelmat kirjasta:
Kirjan tarinan alusta varmaan jonnekin sivulle 140 oli sellaista, etten tahtonut päästä sisälle kirjan juoneen, enkä pahemmin ymmärtänyt lukemaani. Ajattelin useasti jättäväni kirjan lukemisen kesken, kun kirjan paksuus, siis monisivuisuus mietitytti, että saanko milloinkaan saateltua loppuun tarinan lukemista.
Tarinassa hypeltiin vuosikymmenistä toisiin luvuittain. Vaikka välistä tuntui, että jään kyllä tarinan kyydistä pois, niin kuitenkin, kun vaan jatkoin sinnikkäästi lukuhommaa, pääsin vihdoin tarinan juoneen sisälle. Kun ajatukseen tottui, sen tason lukemisesta, että pompitaan vuosikymmeneltä toiselle, niin lukuhomma alkoi luonnistua ihan kivasti. Jossakin puolivälissä tarinaa ihmettelin paria henkilöä, mitä he tekivät tarinassa. Asia selkeni, kun vain jatkoin lukemista.
Voin kyllä sanoa, ettei tämä opus turhaan ollut pitkään notkunut toivelistalla odottamassa, että joskus lainaan kirjastolta. Kun tämä keväällä löytyi kirjaston hyllystä vapaana, otin luettavakseni ja nyt tarina on luettu ja tarinan jälkeen olevat lisälehdet, jotka mukavasti valottivat tarinan syntyä. Hyvä tarina, kauniit kannet ja ihan mukava uusi kirjailija-tuttavuus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuskin enää luen tämän kirjailijan muuta tuotantoa. On kyllä ihanaa päästä palauttamaan vihdoin tämäkin kirja kirjastolle. Pääsee jatkamaan omien kirjahyllyjen kirjojen lukemista. Sitä olen kyllä odottanut, kuin kuuta nousevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti