Carl Mesterton & Curt Ulftedt & Miisa Lindén: METSOLAT Tie kotiin

 

Bookcrossing-kirjana aikoinaan tullut kovakantinen kirja, 343 sivua, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1993.

Takakansiteksti:

Lähes 2 miljoonaa suomalaista seurasi kevään 1993 aikana joka keskiviikkoilta televisiosta Metsoloiden elämää. Sarjan suosion takana on sen vahva elämän maku. Metsoloita ei ole rakennettu epätodellisen ihmissuhdeverkon vaan oikeiden kohtaloiden varaan. Annikki ja Antti Metsolan sekä heidän viiden lapsensa ja lapsenlapsensa tarina on osa suomalaista elämänmenoa. 

METSOLAT - Tie kotiin kattaa suositun TV-sarjan 12 ensimmäistä osaa. Ja jatkoa on tulossa: loput 9 osaa kirjana ja jatko-osia TV-sarjaan.

METSOLOISSA MAISTUU ELÄMÄ

Omat tunnelmat kirjasta:

Itse otettu kuva kirjasta.

Olen aikoinaan kirjan lukenut kirjaston kirjana. Tämä ollut bookcrossing-kirjana pysyväishyllyssäni jo jokusen vuoden odottamassa Sitä Oikeaa Hetkeä alkaa lukea kirjasarjaa uudelleen. 

Vuosien saatossa olen katsellut METSOLAT-sarjaa useamman kerran. Sarja löytyy VHS-kasetteina ja dvd-boxina ja olen katsonut sarjaa myös Yle Areenastakin. Ennen dvd-aikaa sarja piti joka syksy katsoa VHS-kaseteilta. 

Tarkkana lukijana huomasin ainakin loppupuolelta yhden kirjoitusvirheen. Piti varmaan lukea hankkeen, niin lukikin hakkeen. Vaan mitäs pienistä. Tarina on se, joka vie ja tässä kirjassa vei. 

Viime vuoden syyskuussa aloitin lukea tätä kirjaa ja vasta näin melkein 7 kuukautta myöhemmin vihdoin ja viimein luin kirjan loppuun. Tässä päivässä kahdessa osassa luin loppupuolen sivuja. Kun aloitin toista lukuhetkeä viimoisille sivuille, mulla tuli kyyneleet silmiini. Oli vaikea lukea läpi kyynelten. Ihan hassua, kun hyllyssä on lukuvuoroa oottamassa loputkin sarjan kirjat, niin miksi itkeä tässä hetkessä. En tiedä. Varmaan ehkä siksi, kun ollut iltaseurana lukutuolin lähettyvillä aina luettavaksi otettavana, kun on siltä tuntunut, että pitää lukea just tätä mukavan turvallista ja jo niin tutuksi tullutta sarjan kirjaa. Tätä kun nyt kirjoitan ja kirja on pois käsistäni, niin olen jo päästänyt siitä irti. Koskettava hetki on vain lukutyön päättelyn hetkellä. 

Vaikka tämä on aikoinaan bookcrossing-kirjana minulle tullut, en voi päästää tätä matkaamaan eteenpäin. Tämä on NIIN hyvä sarja, oli jo aikoinaan sillä ekalla lukukerralla, että kokoelmaani jää. Tärkeä kirjasarja. 

Veikeetä, kun tätä kirjaa luki, niin aina Antti Metsolan puheenvuoroissa tuli niin mieleeni TV-sarjassa esiintyneen Antin puhe ja sanonnat. Muistan omasta lapsuudestani papan, hänessä oli hiukan samaa ulkonäköä, kuin tässä Metsolan Antin näyttelijässä. Sillä tämä sarja onkin kenties niin tärkeä minulle. Herättää paljon muistoja ja tunteita tällaiselle herkkikselle. Joo, minä olen herkkä ihminen itkemään, jos jokin menee tunteisiin. En voi asialle mittään. Enkä voi mittään sille, että minä rönsyilen vähän sinne sun tänne. Ei kait se voi paha asia olla. Minä en halua olla sellainen kirjablogin pitäjä, joka vain alvariinsa jotenkin analysoi kauheesti kirjoitettua kirjan tekstiä. Minä olen tällainen, että luettu kirja vie minut lukumatkalle ja minä tykkään kertoa siitä, miten matkan olen kokenut. Nih! 

Minä RAKASTIN lukea tätä kirjaa!!! Ja RAKASTAN tätä sarjaa!!! Tämä on täydellinen matka lukemisen maailmaan, kun tarttuu tähän kirjasarjaan. Olkoonkin sitten kirjoitettu kaukana 1990-luvulla, mitäs sen on väliä. Hyvä välleen lukkee vanhempiakin kirjoja. Se on mukavaa puuhaa. Lukeminen yleensäkin on ihanaa puuhaa, kun ottaa oikean kirjan käteensä, voi vaikka nuuhkaista kirjan sivuja, ihastella kansia, tervehtiä kirjaa, lukea takakansiteksti, mitä tietoa sieltä löytyy. Koluta kirja ihan läpikotaisin. Ei vain hutiloimalla lukea ja viskata pois silmistä, pois mielestä. Elää mielikuvituksissaan kirjan tarinassa mukana. Ihan Bueno! 

Suosittelen lämpimästi.

Johanna Salo: Amorin apulainen

 

Kirjan kuvaus kopioituna Adlibriksen sivulta tähän, kun ei fyysistä kirjaa, josta voisi kirjoittaa takakannen esittelytekstin:

Keneen Amorin nuoli osuu?

Mirkka ja Sini ovat ystäviä, jotka pyörittävät yhdessä parisuhdepalvelua. Heidän tarkoituksenaan on löytää yhteensopivat ihmiset ja ehkä siinä sivussa hieman avustaa Amoria. Mikä olisikaan ihanampaa kuin saada aikaan rakkaustarinoita?

Eräänä päivänä deittailupalveluun ilmoittautuu Oliver, joka osoittautuu hankalaksi tapaukseksi. Hänessä ei sinänsä ole mitään pielessä, mutta jotenkin Mirkan on mahdotonta löytää miehelle potentiaalista kumppania. Mikä voisi olla avuksi, kun Oliverille ei löydy sopivaa tyttöä millään? Voisiko olla niin, että Mirkka etsiikin ehdokkaita liian kaukaa...

Johanna Salo on suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut ihania romanttisia tarinoita.

Julkaistu Adlibriksen mukaan 20.12.2023, mutta googeli tiesi kertoa, että tämä tarina julkaistu 2018 eräässä tarinalehdessä. Kustantaja Saga Egmont. Sivumääräksi ilmoitettu 110, mutta kun ei pystynyt koneella lukea, teksti ei auennut, oli testattava sovellusta luurista ja siinä sivumääräksi tuli 253 sivua, kun luin loppuun ja kun olin kerran e-kirjasta maksanutkin. Ihan kiva kirja yhtenä päivänä luettavaksi ja itkettäväksi. Ehkä tämä oli sitten hyvää luettavaa, kun useita kertoja itkin lukiessani, tai sitten tämä kirja osui kohdalleni juurikin oikeaan aikaan. Mene ja tiedä. Jos kiinnostaa, niin suosittelen kyllä lämpimästi tätä kirjaa. 

Jutta Gustafsberg & Juha Rouvinen: Rakkauden voimakirja

 

Tässä on just tovi sitten itseottamani kuva justaan luetusta, tämän vuoden 2024 ekasta kirjasta.

Tilasin Rakkauden voimakirjan jo kesällä 2022 eräältä sivustolta ja silloin jo aloin lukea kirjaa, vaan muiden kiireiden keskellä lukuhommat jäi ja piti aloittaa uudestaan lukeminen keväällä 2023. 

Takakansiteksti:

RAKKAUDEN VOIMAKIRJA OHJAA LÖYTÄMÄÄN JA VAALIMAAN RAKKAUTTA

Mitä paremmin ymmärtää rakkautta, sitä helpompaa on kokea onnellisuutta ja lisätä hyvinvointia jokapäiväisessä elämässään. Rakkauden avulla voi parantaa itsetuntemusta ja ihmissuhteiden laatua. Myös tutkimustieto vahvistaa, että merkitykselliset ihmissuhteet ovat olennainen osa hyvää elämää.

Tässä kirjassa Jutta ja Juha kertovat sen, mitä he ovat oppineet rakkaudesta ja miten sen voimin elämästä tulee myötätuntoisempaa ja vähemmän kuluttavaa. Rakkauden kautta toimiminen on mahdollista kaikilla elämän osa-alueilla. Rakkauden voimakirja antaa työkaluja jokaisen ihmisen arkeen. Rakkaus antaa kyvyn tehdä itselleen ja ympärillään oleville hyvää joka päivä.

Rakkaus on ollut Jutta Gustafsbergille  ja Juha Rouviselle voimavara jo kauan ennen kuin heistä tuli pari. Juhan tutkimustietoon pohjautuva lähestymistapa yhdistettynä Jutan kykyyn innostaa ja yksinkertaistaa tekevät Rakkauden voimakirjasta mukaansa tempaavan ja ajatuksia herättävän.

Kovakantinen kirja, 200 sivuinen, WSOY 2018, painettu EU:ssa.

Omat tunnelmat luetusta opuksesta:

Tässä Tammikuun torstain illassa saattelin loppuun tämän opuksen lukemisen, vaikka koitin opusta säästeliäästi lueskella viime kuukausien aikana. Tykkäsin kyllä lukea tätä opusta. Valtavan hienoja kuvia kirjassa ja hienoja lisätekstipätkiä myöskin, niistä kyllä tykkäsin. Jokainen uusi aukeama oli suuren suuri arvoitus ja se tässä kirjan lukemisessa olikin niin metkaa ja kivaa. Ei yhtään kyllä tiennyt, minne tarina johdattaa. Sen takia kenties halusinkin lukea kirjan tekstiä säästeliäästi. Joidenkin lukujen olisin halunnut olla pidempiä, kun tekstiä oli niin mukavaa lukea. 

Tässä illassa kun lueskelin kirjaa, tuli mieleeni kirjan julkaisuvuosi 2018 ja mitä kaikkea maailmassa on sen jälkeen viime vuosina tapahtunut, niin paljon kaikkea ikävää ja pahaa. Tuli väistämättäkin sellainen tunne, että ihan kuin olisi lukenut kirjaa jostain kaukaa menneisyydestä tai jostain kaukaa, jotenkin toisenmoisesta maailmasta. Sillä olihan tuon vuoden (2018) jälkeen Suuria Tapahtumia maailmassa, jotka muuttivat kyllä paljon. 

Ihan tarkoituksella en ruodi kirjan sisältöä, enkä kerro siitä sen enempää. Mä olen kenties hiukan erilainen kirjabloggaaja. Metkaa myöskin, että Jutalla ja Juhalla on tuolloin olleet vielä edelliset sukunimet. Hehän ovat pariskunta Larm nykyään. Kiitos vaan heille tästä ihanan mukavasta, metkasta, yllätyksellisestä ja kivasta kirjasta. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille, joita Rakkaus kiinnostaa. Ja ketäpä ei kiinnostaisi.

Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella

 

Karisto, Otava 2023. 123 sivua. 

Kirjan tiedot löytyi Kariston sivuilta:

Rakastetun Jylhäsalmi-sarjan joulutarina.

Pakkasmittarin lukema on valunut alle nollan ja pehmeät lumikinokset peittäneet Jylhäsalmen. Kiireinen uranainen Eerika on tullut Lontoosta vierailulle lapsuudenkotiinsa, ja ilahtunut äiti värvää hänet oitis valmistelemaan myyjäisiä. Mutta vain Eerika tietää, että hänen matkansa taustalla on muitakin syitä kuin Jylhäsalmen satumaisen lumoavien talvimaisemien ihailu.

Suositun maalaisromanttisen sarjan talvisessa osassa on kaunista luontoa ja aitoja ihmisiä, huumoria, kutkuttavia käänteitä ja jouluista romantiikkaa.

Omat tunnelmat kirjasta ja tarinasta:

Tämän kirjan sain kuunteluun Kotiliesi-lehden kuukauden äänikirjana eilen keskiviikkona 1.11.2023. 

Alkuun oli häikkää latauksessa ja pääsinkin kuunteleen äänikirjaa vasta puolen päivän jälkeen. 

Äänikirjan kesto 2 h 57 minuuttia ja lukijana Elina Keinonen. 

Äänikirjassa oli 25 lukua, joista viimoinen olikin ensimmäinen luku, ainakin niin se oli mainittu luvun alussa. 

Lukijasta sen verran, että jossain kohtaa luki niin nopsaan, että meinasi hiukan sanat sekoittua. 

Muuten kylläkin ihan hyvä lukija tälle kirjalle. 

Aiemmin en ole Elina Keinosen lukemia kirjoja kuunnellut, kun ei ole tullut vastaani aiemmissa äänkirjakuunteluissa, joten tämä oli ensimmäinen kerta kuunnella hänen lukemaansa. 

Aiemmin olen muutaman Jylhäsalmi-sarjan kirjan lukenut ja hyllyistä löytyy muutama vielä lukemattomana, joten ihan en tiedä tämän Eerikan tarinaa, miten sarjassa on kerrottu. Tai en muista, sillä aiemmasta Jylhäsalmi-kirjan tarinan pyörteissä olosta on kulunut jokunen tovi. 

Kirjan tarinan alkupuolella tuli kiehtova lause vastaan: Kettää ei kiinnosta.

Oli ihan mukavaa kuunneltavaa tämä tarina ja varmasti passelia kuunneltavaa tahi luettavaa joulukalenterikirjaksi. Tämä kirja oli toivekirjalistallani, mutta nyt kun tulikin mahdollisuus kuunnella lehtitilauksen johdosta kuukauden äänikirjana, niin en näe tarvetta hankkia kirjaa hyllyyni.

Lämmin kiitos kirjailijalle tästä talvisen mukavasta tarinasta. 

Maiju Majamaa & Nita Makkonen: Voi vauva!: Eka vuosi vanhempana ja kuinka siitä selvitään

 

Kirjan tiedot Adlibriksen sivulta:

KIRJAPAJA 2023, 229 sivua.

Kun vauva tulee taloon, mikään ei ole ennallaan. Vanhemmuus on ihanaa, mutta se herättää myös ristiriitaisia tunteita. Ensimmäisenä vuonna edessä on monia asioita, joita kukaan ei ole koskaan kertonut tuleville vanhemmille.
Voi vauva! tarjoaa lempeää vertaistukea vauvavuoden aallokoihin hyviä hetkiä unohtamatta. Kirjoittajat kertovat avoimesti ja samaistuttavasti kokemuksistaan – imetyksen haasteista, parisuhteen muuttumisesta, tukiverkoston puutteesta ja somen kaikkitietävistä vauvaryhmistä.
Kirjaan on haastateltu myös muita vanhempia ja asiantuntijoita. Oman tarinansa vanhemmuuden alkutaipaleelta kertovat muun muassa kirjailija Anna-Leena Härkönen, somevaikuttaja Natalia Salmela, sijoittaja Merja Mähkä, muusikko Leo Stillman ja taitoluisteluvalmentaja Beata Leppilampi.

Toimittajataustainen Maiju Majamaa työskentelee copywriterina. Hän on yksi Äiti aallokossa -kirjan (2018) tekijöistä. Maijun perheeseen kuuluvat mies ja kouluikäinen poika. Nita Makkonen työskentelee featuretoimittajana ja tuottajana. Hänen intohimonsa on kertoa tarinoita tavallisten ihmisten elämästä. Nitan perheeseen kuuluvat 3-vuotias tytär ja puoliso.

Omat tunnelmat kirjasta:

Lainasin eteen tulleen äänikirjan kirjaston sovelluksesta torstaina 26.10.2023 iltasella, kun etsin jotain kuunneltavaa iltaan. Olin sovelluksessa äänikirjan neljäs lainaaja.

Lukijana Heidi Ajanto ja kestoltaan 06:21:22.

Kuuntelin äänikirjaa koneelta kuutena päivänä ja 35 lukua oli kuunneltu tässä tiistain aamussa, lokakuun viimoinen päivä, 2023. 

Useat aiheet kiinnostavat ja tämä oli yksi kiinnostava aihe ja tykkäsin kyllä kuunnella luettua kirjaa. Mukavan kuuloinen ääni lukijalla, selkeä ja rauhallinen lukutahti. 

Kirjassa käytiin läpi ikäkuukaudet syntymästä yhteen ikävuoteen kuukausittain ja mukavaa kirjassa oli se, että jokaisen kuukauden alkuun oli koostettu tietoa vauvan kehityksestä kyseisinä kuukausina. Mielenkiintoista kuunneltavaa oli kirjan tehneiden kokemustarinat ja henkilöhaastattelujen kokemustarinat vauvavuosistaan. Nykyään kun ei taideta enää julkaista mitään vauva-lehtiä, kuten joskus vuosia sitten, oli tämä vastaan tullut äänikirja kyllä oikein löytö. 

Uusi ihmetyksen aihe oli äänikirjassa mainittu Vieroitusvalmiste. Äidinmaidonvastikkeen kyllä tiedän, mutta että moinen Vieroitusvalmistekin on kehitelty. 

Tähän väliin pieni tietojutska Ruokavirasto.fi-sivuilta:

Äidinmaidonkorvikkeet on kehitetty alle 6 kuukauden ikäisille, joita ei imetetä tai jotka eivät saa riittävästi äidinmaitoa. Vastaavaa tuotetta 6–12 kuukauden ikäiselle lapselle kutsutaan vieroitusvalmisteeksi. Korvikkeiden antaminen lopetetaan 1-vuotiaana, jolloin lapsi voi siirtyä käyttämään tavallista rasvatonta maitoa. 

Äidinmaidonkorvikkeiden koostumus jäljittelee mahdollisimman tarkkaan rintamaidon ravintoainekoostumusta. Tavallinen lehmänmaito kuormittaa alle 1-vuotiaan lapsen munuaisia korkean proteiinipitoisuutensa vuoksi. Äidinmaidonkorvikkeessa proteiinin ja rasvan laatua on muokattu imeväisen tarpeisiin, ja siinä on lehmänmaitoon verrattuna enemmän laktoosia, vitamiineja ja kivennäisaineita. Näiden muutosten vuoksi äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet soveltuvat imeväiselle toisin kuin tavallinen lehmänmaito, kasvipohjaiset maidon kaltaiset juomat, kuten soija-, kaura-, riisi- ja mantelijuoma, tai itse tehdyt maitoseokset. Korvikkeiden valmistuksessa ja käsittelyssä tulee noudattaa tuotepakkauksen ohjeita.

Siinäpä sitä tietoutta. Oppia ikä kaikki. 

Joku tämän jo sai lainaan miun palautettua tämän äänikirjan, eli menekkiä on ja sehän on vain hyvä juttu. Kyllä tässä paljon on mukavaa tietoa ja lämmin kiitos kirjan työstäneille henkilöille. Varmasti on tarpeen tällainen tietopaketti, joka tässä 229 sivuisessa kirjassa on. Suosittelen lämpimästi.

Anneli Kivelä: Salaisuuksia Katajamäellä

 

Tässä lauantai-illassa sain luettua vihdoin loppuun useamman hetken luvussa olleen pokkarin, Katajamäki-sarjan Salaisuuksia Katajamäellä. Toinen lukukerta tälle kirjalle ja tämä ei ole bookcrossing-kirja, vaan oman kokoelmani opus ja sellaisena säilyy jatkossakin. Ei läkse maailmalle. Kuva on itse ottamani, niin kuin näkyy. Oli vaikea ottaa kuva tässä koneen tykönä, ettei tule oma varjostus kuvaan. En saanut parempaa kuvaa, ettei nimi jää vaillinaiseksi. No, näkeehän tuostakin, millainen kansikuva kirjassa on. 

Kirjan tietoja: 261 sivua, Karisto Oy, Hämeenlinna, 4.painos 2012. 

Takakansiteksti:

Kyläläisten menneisyydestä paljastuu hykerryttäviä asioita

Sulkeutunut kyläkoulun opettaja Juuli Karu viihtyy kumman hyvin omissa oloissaan, kunnes sähköliikettä pitävä Mäntylän Leo saa naisen houkuteltua ihmisten ilmoille ja voittaa tämän luottamuksen. Vähä vähältä selviää syy nuoren opettajan matalaan profiiliin ja kireisiin väleihin pikkusiskonsa Mirjamin kanssa. Leolla itselläänkin on tosin omat luurankonsa kaapissa.

Aina yhtä suulas Päivikki Nikkanen pitää yleensä huolen, etteivät kenenkään asiat jää Katajamäellä pimentoon. Mutta kun uppo-outo Onerva Maaranen ilmaantuu maisemiin, myös Päivikin itsensä huomataan peitelleen yhtä jos toista.

Suositun viihdesarjan viides osa luotaa nyt pintaa syvemmälle!

Omat tunnelmat kirjasta:

Selvisikin, että tämä olikin tämän vuoden eka luettu Katajamäki-sarjan kirja. Tarkkaa ajankohtaa en muista, milloin olen lukemisen tälle aloittanut, mutta mitäpäs tuo tieto ilahduttaa. Pääasia, että sarja etenee. Lukukerta oli kirjalle toinen ja niin paljon on ehtinyt ekan lukukerran jälkeen vuosien saatossa tarinasta unohtaa. Koin itsekin melkomoisen yllätyksen kirjan loppupuolella, kun Juuli kertoi työkaverilleen Henrille salaisuutensa, kun miehen äidin käväistessään pienellä visiitillä Katajamäellä, hän oli tunnistanut Juulin vuosien takaiseksi lehtien palstoillakin viihtyneeksi malliksi, joka niitti mainettaan ulkomailla asti. Sitä seikkaa en kyllä yhtään muistanut kirjan ekalta lukukerralta. Oikeestaan oli mukavaakin kokea yllätys. Se piristi lukuhetkessä. 

Onerva Maarasen kukikas auto toi mieleeni Pekko aikamiespoika-sarjassa seikkailleen Pipsan kukikkaan auton ja myös Hynttyyt yhteen-sarjassa Vappu ja Virpi hiukan ehostivat Vapun miehen Aarnen autoa, kun olivat sitä hetken lainanneet ja siihen oli tainnut jotain pientä kolhua tulla, kun olivat ajaneet Spede Pasasen auton perään. Jotenkin kuitenkin mielsin tästä Katajamäelle muuttaneesta Onerva Maarasen persoonallisuudesta kuvastavan sen, että hänen kukikas autonsa on oikeinkin räikeän värinen ja hienokukkainen ilmestys. 

Metkaa ollut huomata nyt tällä toisella lukukerralla, että sarjan henkilöt näkee ihan silmissään ja ne Katajamäen maisemat. Jotenkin mukavasti mielikuvitus tuo melkein kuin elokuvaksi silmien nähtäväksi lukuhetken kirjan kohdan. Pyrin lukemaan aina luvun kerrallaan. Välillä menee useampikin luku kerrallaan, jos siltä tuntuu ja joskus luku jääpi kesken, kuten tänä aamuna.  Jäikin kesken oikein kiehtovan jänskättävään kohtaan Juulin ja Leon hiukan kipunoidessa ystävyys-suhdettaan, jotta millä tasolla mennään, vai mennäänkö ollenkaan yhtään missään. Luvun kesken jättäminen antoi itselle aikaa ajatella jo luettua ja makustella, että mitenhän tarinassa Juulille ja Leolle tulee käymään. 

Pidin kirjan tarinasta. Yhden pienen kirjoitusvirheen huomasin tekstistä, vaan en laittanut mihinkään lappuselle sivunumeroa ylös, jotta missä se oli. Mitäpä niitä pieniin kirjoitusvirheisiin takertumaan, jollei ihan henkilöiden nimet toisiksi muutu. Sellaisiakin olen matkan varrella nähnyt. Pääasia, että tarina on hyvä ja etenee, tiedä sitten mihin, sillä en ole lukenut loppupään kirjoja vielä kertaakaan. Niitä on hyllyssä useampikin kirja odottamassa suurena mysteerinä ja sehän on vain mukavaa. 

Katajamäki-sarjan tarinat ovat niin ihanan lempeitä, kotoisia, tuttuja ja juurikin sellaisia, joissa saa itsensä irroitettua hetkeksi unelmoimaan matkasta maalaismaisemissa. Ihan, kuin hyvän ystävän kohdatessaan voi tuntea saman tunteen. Sydämeen tulee lämmin ja ihana tunne. Sellainen tunne tästä kirjasta tuli. Kiitokset vain Anneli Kivelälle, että hän on aikoinaan rakentanut tällaisen ihanan sarjan, jota lueskella.

Raija Oranen: Minä, Armi Maria R.

 

Kotiliesi-lehden elokuun 2023 kuukauden kirja äänikirjana. Kesto 10h 51min, kirjassa sivuja 257 sivua. Otava 2023. Lukija: Karoliina Kudjoi. 

Tämä seuraava teksti kopioitu Kotiliesi-lehden tiedoista, kun ei voi kirjan takakannen tekstiä kirjoittaa tähän, kun ei ole sitä kirjaa:

Säkenöivä romaani kunnianhimosta, yrityselämän kiemuroista ja mahtavasta liikenaisesta Marimekon takana.

Marimekon perustaja Armi Ratia oli kuuluisa paitsi tinkimättömästä johtamistyylistään, myös oikuistaan ja lukuisista miessuhteistaan, joista tunnetuin oli Urho Kekkonen. Aviomies Viljo Ratia pysyi Armin vierellä korvaamattomana tukijana – kunnes hänen mittansa täyttyi.

Tästä kaikesta Raija Oranen kertoo jäljittelemättömällä tyylillään, värikkäästi ja mukaansatempaavasti. Hän näyttää vaikutusvaltaisen liikenaisen loisteliaan uran, joka vaati ankaraa työtä, ponnistuksia ja paljon samppanjaa. Samalla Armi Ratian tarina läpivalaisee maamme lähihistoriaa pettämättömällä tarkkuudella.

Omat tunnelmat äänikirjasta:

Äänikirjan lukeneen Karoliina Kudjoin ääntä oli mukava kuunnella. Mukavan lempeää, mutta samalla niin tomeraa luentaa. Hyvin tekstiin eläytyvää, josta kyllä tykkäsin tässä äänikirjassa. Ei tarvinnut jättää äänikirjan kuuntelua kesken lukijan äänen takia. Joskus olen tehnyt niin, jos en ole pitänyt äänikirjan lukijan äänestä. 

Aloin kuunnella äänikirjaa heti hankintapäivänä, eli torstaina 3.8.2023 ja ekalla kuuntelukerralla kuuntelin 10 ekaa lukua. Vasta paljon myöhemmin avasin kirjan tiedoista kirjan luvut ja tässä kirjassa oli 74 lukua. Yhdeksän päivän aikana sain äänikirjan kuunneltua loppuun asti. 

Tätä tarinaa oli kyllä mielenkiintoista kuunnella, vaikken mikään Marimekko-fani olekaan. Taitaa mulla pari Marimekko-kuvioista vihkoa olla, mutta siihen se sitten jääkin. 

Henkilöhistoriana ja varsinkin Raija Orasen kirjoittamana kirjana oli taaskin ihan vallattoman hienosti kirjoitettu tarina. Melkein, kuin itse olisi ollut mukana tarinassa, niin kerronnallisuus tempasi mukaansa. Eikä tämä ole ainut Raija Orasen kirjoittama kirja, josta olen pitänyt. Jo vuosia sitten sain joululahjatoiveena Raija Orasen kirjoittaman Fanny-kirjan ja se on vieläkin mielessäni hienona tarinana. 

Etukäteen ennen äänikirjan kuuntelun aloitusta en tiennyt mitään Armi Ratiasta, sen jotenkin osasin yhdistää, että on/oli Ristomatin äiti ja Ristomatin tiesin yhdistää Marimekko-juttuun. 

Tässä välissä piti googeloida: Armi Ratia on nukkunut pois vuonna 1979, joten ei ihmekään, etten ole tiennyt hänestä ennemmin mitään. 

Tarinassa oli sellaisiakin kohtia, jotka koskettivat ja liikuttivat minut jopa kyyneliin asti.

Ensin en meinannut ottaa tätä kuukauden äänikirjaa itselleni kuunneltavaksi, kun siis tosiaan Kotiliesi-lehden kuukauden kirjana tätä tarjottiin. Alkuun en tiennyt, kuinka tämä palvelu saadaan omalle koneelle. Onneksi oli ihan hyvät ohjeet, kun elämäni ihka ensimmäisen kuukaudenkirjalahjan latasin koneelleni kuunneltavaksi. 

Hiukan jänskätti ekan kuuntelukerran loppuhetkillä, että mitenhän jää koneen tietoon, että mihin kohtaan katkaisen kuunteluhetken ja löytyykö oma kirjahylly koneen tiedoista miten helposti. Hyvin se löytyi omakirjahylly ja kuuntelukohtakin, mistä toisena päivänä jatkaa kuuntelua. 

Minä suosittelen lämpimästi tätä kirjaa henkilöille luettavaksi/kuunneltavaksi, jos kiinnostaa henkilöhistoria ja hienon kirjailijan hieno kerronnallisuus ja tarinan kuljettaminen, unohtamatta äänikirjan lukijan mukavankuuloista lukuääntä ja eläytymistä luentaan.

Oikein mukava kirja.

Tämä opus oli tämän vuoden luettujen/kuunneltujen kirjojen listalla 24.kirja. Vasta. No, vuosi sitten luettujen listan 24.kirjan luin vasta lokakuun lopulla, että sinänsä ihan hyvä tahti tälle vuotta. 

Kiitos, jos jaksoit tänne asti lukea.