Satu Aalto ja Karisto Oy: Kauneimmat värssyt

 

Viime vuonna (2025) heinäkuussa kirjakaupalta ostin tämän kauniskantisen runokirjan. 

Takakansiteksti:

Kun sanat loppuvat, viestin viejäksi riittää riimi, värssy tai ajatelma, johon kaikki olennainen on kiteytynyt. Se voi olla runoilijan luoma tai kansan suussa muovautunut - pääasia, että siitä välittyvät viisaus ja lämpö.

Tämän kirjan kokoelmaan on kerätty herkimmät, kauneimmat ja koskettavimmat värssyt. Iloksi lukijalle itselleen tai viestinviejäksi hänen läheisilleen.

Kirjan on toimittanut Satu Aalto ja Karisto Oy 1998 ja tämä minun ostamani kirja on 15.painos, Bookwell Oy Juva 2013. Kirjassa on 247 sivua.

Kirjan sisällysluettelo näyttää tältä:

Malja lapsuudelle

Malja nuoruudelle

Malja ystävyydelle

Malja rakkaudelle

Malja ikääntymiselle

Malja elämälle

Viimeinen malja

Avasin just ihan summassa kirjan jostain kohtaa ja aukesi sivut 98-99. Aukeamalla on kolmen henkilön runot. Aivan kaikissa kirjan runoissa ei ole kirjoittajien nimiä lainkaan. Tämän aukeaman kirjoittajat ovat Richard Bach, Edith Södergran ja Eino Leino. Tämä aukeama osui tuohon Malja ystävyydelle-kohtaan.

Älä turhaan kauhistele eron hetkiä

Hyvästit ovat tarpeen,

jotta sinä ja ystäväsi voitte kohdata uudestaan.

Ja jälleennäkeminen

joko hetkien tai elinaikojen jälkeen

toteutuu vuorenvarmasti niille,

jotka ovat ystäviä.

Richard Bach

Mutta kaikkein suurin oli se,

että Jumala oli vienyt heidät yhteen

ja tahtonut heille tämän

ihmeellisen ystävyyden.

Edith Södergran

Sinä teit minun eloni lauluksi

ja mun arkeni sunnuntaiksi,

sinä kylvit mun polkuni kukkihin

ja korpeni kotimaiksi.

Eino Leino

Omat tunnelmat luetusta runokirjasta:

Välillä on ihan ihanaa ostaa joku kauniskantinen runokirja ja tämä on kyllä just sellainen. Ihanan kauniit kannet ja kansien värimaailmakin on hieno, just sopiva tähän kirjaan.

Tämäkin kirja tuli luettua niin, kuin aiemmatkin tänä vuonna loppuun luetut kirjat, että silloin tällöin muutama sivu ja lukemisen aloitin tosiaan jo viime kesänä.

Kauniita runoja ja värssyjä ja riimejä tämä ihastuttava kirja sisälsi. Oikein mikään kirjan teksteistä ei noussut ykköstekstiksi, sillä kyllä nämä kaikki tähän kirjaan kootut tekstit olivat hienoja ja antoivat kyllä mukavasti ajateltavaa ja pohdittavaa.

On kivaa lueskella tarinakirjojen välillä runokirjojen tekstejä. Varsinkin silloin runokirja luettavaksi on hyvä valinta, kun ei oikein mikään tarinakirja tunnu hyvältä luettavalta ja on jonkinmoinen lukulukko päällä, sellaisestakin on kokemusta ja se ei ole yhtään kivaa, kun lukemishalua on, mutta oikein mikään kirja ei tunnu hyvälle lukea. 

Tämä oli ihana kirja ja ihana löytö kirjakaupalta viime kesänä.

Suosittelen lämpimästi välillä tutustumaan ihaniin runokirjoihin. Lämmin kiitokseni kirjan tekijöille.

Perjantai 30.1.2026

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

 

Tämä runokirja löytyi Onnenkirppikseltä Tuurista viime vuonna. Tämä on viideskymmenesviides painos 1956 julkaistusta kirjasta ja painettu EU:ssa. Kirjassa ei ole merkittynä tämän kirjan julkaisuvuotta, harmin paikka. Googeloin vähän kirjaa, niin kirjan 38. painos on julkaistu vuonna 2010 ja taas tekoälyjutska tiesi kertoa, että kirjan 58. painos ilmestyy tänä vuonna 2026(5.2.2026). Tämä 55.painoksen julkaisu sijoittuu siis näiden vuosien 2010 ja 2026 välille.

Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki, WSOY, ja kirjan on kuvittanut Maija Karma. Kirjassa on 48 sivua, loruja on 43. 

Omat tunnelmat luetusta kirjasta:

Koskaan aiemmin en ole lukenut mitään kirjaa Kirsi Kunnaksen tuotannosta, tämä on ihan ensimmäinen opus. Mitään takakansitekstiä tässä kirjassa ei ole. Lueskelun tälle kirjalle aloitin kyllä samana päivänä, kuin tämä tuli ostettua kirpparireissulta, lorun silloin, toisen tällöin vain lueskelin. Mitään lorua en lukenut ääneen itselleni, vaikka olisi kenties ehkä pitänyt lukea.

Oikein mikään loru tämän kirjan loruista ei ollut minulle täysin tuttuja. Jotain pieniä muistoja olisi, että lapsena hoidossa tätä on luettu, kun jotain muistin Tunteellisesta siilistä ja Villestä ja Vallesta.

Kirjan sivujen piirrustukset ovat mustalla kynällä piirrettyjä ja joitakin kohtia kuvista väritettynä vaaleanpunertavanoranssilla, sillä väri ei ole täysin pinkkiä.

Kirjan ensimmäinen loru on nimeltään Pitkät on illat ja lorun viereen on piirretty rukilla kehräävä kissa. Rukki pyörii vinhaa vauhtia ja lankakerä on rukin ja kissan vieressä. Lorutekstin alla on kuva pienestä vauvasta kehdossaan nukkumassa. Loru alkaa sanoilla: Pitkät on illat, pitkät on illat, tiheät hämärän villat.

Tykkään kyllä tämän kirjan kansien värimaailmasta ja kuvatkin on hienot. Takakannessa on kuva sammakosta ja kissasta, jolla on siivet ja tähtiäkin on. Kirjan kansien liukas pinta tuntuu ihan kivalta käsissä. Kun kovakantinen, niin kovakantinen. Hienossa kunnossa tämä oli tuotu kirpparille myyntiin, eikä ollut hinnalla pilattu, kun vain euron maksoin tästä kivasta lorukirjasta. 

Oikein kyllä mukava lorukirjanen oli tämä lueskella omassa rauhassa, kun meinasin silloin jättää ostamatta, että kun on lasten lorukirja, mutta mitä sitten, kun en ole kerran koskaan aiemmin Kirsi Kunnaksen kirjoja lukenut, niin nyt halusin tutustua, kun tällainen mahdollisuus tuli vastaani ihan yllättäin. Niin.

Suosittelen lämpimästi ja kun nyt muutaman päivän kuluttua ilmestyy kirjasta uusin painos, niin menkää ja ostakaa hieno lorukirja, jollette ole koskaan aiemmin lukeneet tätä Tiitiäisen satupuu-kirjaa.

Ihana löytö oli, kertakaikkisesti sitten niin. Lämmin kiitos kirjan tekijöille ja kirpparimyyjälle, jonka myyntipöydältä tämän kirjan löysin viime vuonna.

Keskiviikko 28.1.2026

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

Tässä pieni talvinen kuva kauniin lumisista puista eilen kuvattuna sauvakävelylenkillä.

Heippa!

Anneli Kivelä: Katajamäki yllättyy

 

Se on ihan sitten juhlin paikka! 

Ylläolevassa kuvassa kirjanmerkin kera komeilee tämän vuoden ensimmäinen lukemani kirja, pokkari, Anneli Kivelän kirjoittamasta Katajamäki-sarjasta, Katajamäki yllättyy. 

Tämä on sarjan kuudes kirja. 

Aiemmat sarjan kirjat ovat nimeltään: Kotiin Katajamäelle, Onnenkauppaa Katajamäellä, Uusia tuulia Katajamäellä, Katajamäellä kuohuu, Salaisuuksia Katajamäellä.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 2011 ja tämä pokkari on 3.painos. 260 sivua. Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2012. Olen tämän pokkarin aikoinaan hankkinut omaan kokoelmaani yhden nettikaupan valikoimasta, sen enempää ostopaikkaa mainostamatta. 

Kirjoitanpa tähän kirjan takakansitekstin:

Syystuulet puhaltavat Katajamäellä

Kesän mentyä katajamäkeläisiä hämmästyttää Onervan aviottoman tyttären Kaislan yllättävä ilmaantuminen kotikonnuille. Nuorella naisella on kovin suuret suunnitelmat äitinsä pitämän Myllytuvan kahvilan kehittämiseksi, ja järjestellessään perä perään uusia tilaisuuksia hän alkaa näyttää toisinaan huolestuttavan kalpealta. Tyttö touhuaa kuin viimeistä päivää - mutta miksi ihmeessä?

Kaislan aikeiden selviämistä odotellessa lukija pääsee tuttuun tapaan mukaan kylätoimikunnan kokouksiin, joissa tunnelma on katossa ja desibelit nousevat - sananvaihtoa ei voi seurata naurusta hytkymättä! Nyt puitavana ovat mm. jätevedenpuhdistamon ja matonpesupaikan kohtalo - sekä yllättävän kiihkeitä tunteita herättävä maahanmuuttajaperheen asettuminen paikkakunnalle.

Syksyn pimetessä ja joulua odotellessa vietetään myös koko kylän suosikkipoikamiehen, opettaja Henri Laakson 50-vuotisjuhlia, joista tulee odottamattomalla tavalla unohtumattomat. Mutta kuten Kaislakin joutuu myöntämään, ennalta arvaamattomissa tilanteissa sukulaisten ja ystäväien tuki osoittautuu kultaakin kalliimmaksi.

Menestyssarja Katajamäki jatkuu - nyt ilmestyvä kuudes osa onnistuu jälleen nostamaan esiin uusia, ajankohtaisia teemoja.

Kommenttini tästä luetusta kirjasta:

Pitkän aikaa oli tämä kirja luennan kohteena, kuinkas muutenkaan. Sitähän nämä minun lukuhommat ovat olleet jo pidemmän aikaa. En edes muista, milloin otin tämän kirjan lukuun. Kenties jo silloin, kun edellisen kirjan sarjasta luin. Tämä Katajamäki-sarja on vain NIIN IHANA kirjasarja. Olen alusta saakka tykännyt näiden kirjojen tarinoista ja henkilöhahmoista. 

Ei ole mitenkään yllättävää, ettei muistu mieleeni, mitä kirjan alkupuolen tarinassa on ollut tapahtumia. Olen lukenut muitakin jo aloitettuja kirjoja tämän kirjan lukemisen lisäksi, vaihdellen opuksesta toiseen. Tämä kirjasarja on sellainen ihana ja turvallinen sarja lukea, kun tarina on niin tuttua, sillä tämä pokkarin luku ei ollut ensimmäinen lukukerta. Olen lukenut opuksen ensimmäisen kerran toukokuun alkupuolella 2011. Samana kesänä aloitin BookCrossing-harrastuksen ja alkuvuodesta 2011 aloin pitää A4-lapuilla listausta luetuista kirjoista. Tämän kirjan luin sen vuoden kahdentenakymmenentenä kirjana.

Tässä illassa, kirjan loppuja lukuja, joita on tässä opuksessa 34, lukiessani huomasin, että kirjan tarinan lukeminen oikein vetäisi minut siihen ihanaan tunnelmaan, sillä kirjan loppupuolella oli niin metkan veikeää tarinaa, josta olisin lukenut kyllä paljon enemmänkin. 

Niin kuin aina jokaisen kirjan lukemisen loppupuolella tulee sellainen tunne, että voi kun tarina ei vielä ihan loppuisi, että tulisi vielä jatkoa, ettei tarvitsisi ihan vielä irrottautua opuksen tarinasta. 

Välillä on melkein pakko lukea vain luku kerrallaan, ettei tarvitsisi laskea kirjaa käsistään liian nopeaan jo luettujen kirjojen listaukseen, vaan kirjan tarinan lukeminen pitkittyisi ja lukunautinto säilyisi pidempään. 

Se huono juttu siinä kirjan lukemisen pitkittymisessä sitten vain meinaa olla, ettei muistakaan, mitä kirjan alkupuolella on tapahtunut tarinassa. Ja ei, minä en alkanut selailemaan pokkaria sillä ajatuksella alusta alkaen tässä illassa, että olisin joitain tapahtumia lukenut vielä sieltä täältä. Kyllä se nyt menee tällä lukemisella jo luettujen kirjojen listaukseen ja laatikkoon. Sellainen on minulla tyylinä opuksille, jotka eivät läkse maailmalle BC-kirjoina. 

Tämä Katajamäki-sarja on sellainen, jonka kirjoja en enää rekisteröi ja vapauttele matkalleen, kun olen kerrankin uudelleen saanut näitä opuksia hankittua omaan kirjakokoelmaani, lempikirjasarjanani.

Kun tämä kuudes opus jäi niin kiehtovaan kohtaan, niin kyllä se seuraava opus on aloitettava, koska ja siksimiksiettäniin, pitäähän sitä nyt naisihmisellä olla turvakirjaystävä, jota lukea, kun oikein on ikävänhuonohetki päällänsä.

Suosittelen edelleenkin lämpimästi tätä Katajamäki-kirjasarjaa luettavaksi. Ihana sarja, oikeasti. 

Paljon kiitoksia kirjailijalle tästä ihastuttavan ihanasta kirjasarjasta. Niin ihanaa, että hän on tällaista sarjaa useamman kirjan verran kirjoittanut. 

On hiukan sellainen surullinen fiilis, vaikkakin tämä on onnellisen iloinen päivä, kun sain vihdoin ja viimein korkattua tämän vuoden luettujen kirjojen kohdan vihkossa ja tietenkin tässä luettujen kirjojen blogissani. Olen NIIN ONNELLINEN!!!!

Lauantai 24.1.2026

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.