Anneli Kivelä: Katajamäellä kuohuu

 

Kovakantinen kirja, 239 sivuinen, 5.painos, Bookwell Oy Juva 2014, Karisto Oy Hämeenlinna 2009. 

Olen hankkinut kirjan huutonetistä. Justaan äsken, tässä lauantai-illassa 30.7.2022 sain luettua tämän kirjan loppuun.

Takakansiteksti:

Katajamäen uusi pitopalvelu kukoistaa, mutta mitä kuuluukaan kulissien taakse?

Marin ja Paulin perustama pitopalvelu lähtee vauhdilla liikkeelle! Puitteet Paulin kotitilalla Salavassa ovatkin vertaansa vailla: parisataavuotias päärakennus, vehmas pihapiiri kotieläimineen, rannassa savusauna... Mutta menestys vaatii kovan hinnan. Komean julkisivun takana Marin ja Paulin avoliitto on hajoamaisillaan. Jaakko Pajunen, kotikylille palannut rikas ja komea bisnesmies, vainuaa otollisen maaperän ja alkaa piirittää Maria. Miehellä on varsin kyseenalainen maine, mutta Mari huomaa Jaakossa olevan outoa vetovoimaa. Jaakko saa Marin nauramaan ja tuntemaan itsensä kauniiksi ja haluttavaksi - mitä Paulilta on ollut turha odottaa enää aikoihin. Mutta kun Paulissakin on silti omat hyvät puolensa! Marilta vaaditaan nyt aikuismaista ratkaisua. Suuria ratkaisuja ovat tehneet myös rapakon takaa joulunviettoon piipahtavat Eija-Leena ja Arttu. Katajamäkeläisten arvomaailmasta paljastuu asian myötä aivan uusia piirteitä.

Anneli Kivelän Katajamäki-sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Sarja kuvaa pienen hämäläiskylän elämänmenoa raikkaalla, nykyaikaisella (2009) otteella.

Omat tunnelmat kirjasta:

Tämä ol nyt toinen lukukerta tälle kirjalle. En tykännyt lukea kirjaa, kun Mari alkoi heilastella Jaakon kanssa ja petti Paulia. No, sit Mari yllätti Paulin ja Tuijan paneskelemasta ja Mari sai hyvän syyn mennä Jaakon kainaloon. Muutenkin tuosta Jaakosta saa niin ärsyttävän mielikuvan. No, tämä kirja on nyt luettu loppuun. Onkin viime aikoina tullut pääteltyä loppuun useampi opus, kun ol puoliksi luettuna. Tämäkin kirja notkui luvun alla pidemmän aikaa.

Ulla-Mari Kivi: Rakkauslukko

 

Kirjastolta bongattu reilu viikko sitten maanantaina. En ole koskaan aiemmin lukenut kyseisen kirjoittajan tuotantoa. Eteeni tuli kaksikin kirjaa ja lainasin molemmat.

1. painos, 2020, Painopaikka Petro Ofsetas, Vilna, Reuna Oy, Kouvola, sivuja 233.

Takakansiteksti:

Hilla ja Hanna ovat parhaat kaverit, ja nyt hyvää ystävää tarvitaan. Kirjastonhoitaja Hannan parisuhde on kariutunut ja kesä on tulossa. Hanna on päättänyt, että hän ei vietä lomaa sinkkuna! Ystävykset käyvät viikonloppumatkalla Britanniassa, jossa Harryn ja Meghanin häät virittävät sopivasti romanttiseen tunnelmaan. Röntgenhoitajana työskentelevä Hilla on myös sinkku. Hänellä ei ole kiire mihinkään, ei ainakaan avioon. Hän lähtee Hannan seuraksi rientoihin, vaikka hänen mielestään parasta viikonlopuissa on se, että saa laiskotella. Hillan naapuriin muuttava palomies Mikko on Hannan mielestä tosi kiinnostava, mutta Hilla ei osaa katsoa edes naapuriparvekkeen miestä sillä silmällä. Rakkauslukko on hyväntuulinen kirja ystävyydestä, rakkaudesta ja ihmissuhteista.

Omat tunnelmat kirjasta:

Jos ei välitä, että kirjassa vilisee sanojen taivutusvirheitä oikein vilisemällä, niin tämä opus on ihan menettelevää luettavaa. Minua kaikki eri sanojen taivutusvirheet sai pitämään kerta kerralta vähemmän ja vähemmän tästä kirjasta ja tarinasta. Kun ajattelin, että ei tule enää yhtään kirjoitusvirhettä, niin hups, olikin sukunimi vaihtunut toiseksi. Ensalakuun oli tarinassa Kumpumäki sivulla 228 ja sivulla 232 nimi olikin Kumpusalo. 

Siis minkä ihmeen takia kirjoittajat eivät voi huolellisesti tarkastaa kirjoittamaansa tekstiä, ettei teksti vilise sanojen taivutusvirheitä ja ihan selkeitä kirjoitusvirheitä??? En ymmärrä! Olihan tämäkin kokemus muiden joukossa. Kyllä mä luen vielä sen toisenkin opuksen, ihan vaan sillä, että näen, onko siinä kirjassa yhtä paljon virheitä, kuin tässä ol. Lukee, ken tahtoo ja joka ei niin pistä väliks, vaikka tarinassa olinkin kirjoitusvirheitä.

 

 

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

 

Kyseessä on Seven-pokkari, 288 sivua, Nidotun laitoksen neljäs painos. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana 1998, painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2010.

Takakansiteksti:

Anna muuttaa maalta suureen ja kiehtovaan Kuopion kaupunkiin töihin ja suunnittelee itselleen tyytyväistä pientä elämää. Rakastuminen ja avioliitto tummasilmäisen Lassin kanssa siirtävät hänet kuitenkin outoon, hallitsemattomaan maailmaan.

"Vaikuttava kehitystarina 20-luvun Suomesta - - monia kielellisesti ja psykologisesti kiinnostavia jaksoja. Hyvä lähihistoriallinen romaani." - Suvi Ahola, Helsingin Sanomat.

"Naisen ylistyslaulu. Mustat morsiamet kuvaa elävien leskien, vankien vaimojen, unohdettua elämää. Kirjallisuuden yksi merkitys on tämä: tehdä historia eläväksi." - Raija Paananen, Kaleva.

Savonia-palkittu Mustat morsiamet (1998) on ensimmäinen, itsenäinen osa Sirpa Kähkösen kiitetyssä romaanisarjassa, jossa ovat ilmestyneet myös kirjat Rautayöt (2002), Jään ja tulen kevät (2004) sekä Lakanasiivet (2007).

Sain kirjan Bookcrossing-kirjana keskiviikkona 30.3.2022. Aloitin lukemaan maanantaina 2.5.2022, kun osallistun Bookcrossing-sivustolla Kielet-haasteeseen. 

Sain luettua pokkarin vihdoin loppuun eilen illalla maanantaina 25.7.2022 ja oma arvioni kirjasta on seuraavanlainen:

Ei ollut mitenkään mukavaa luettavaa missään kohdassa. Jäi sellainen synkkä mieli tästä lukemastani. Ei kyllä yhtään kiinnosta lukea sarjan muita kirjoja, että saa tämä jäädä ainukaiseksi kyllä. Masentavaa luettavaa oli, vaan sain sentäs luettua vihdoin loppuun. Jotenkin odotin hiukan positiivisempaa tarinaa, mutta ymmärrän, että ajanjaksolla, johon tämä on sijoitettu tarinallisesti, sitä iloista kerrottavaa ei pahemmin ollut. Tätä lukiessani ajatukseni sekoittuivat toisen naiskirjailijan tuotantoon, jonka kirjan just luin loppuun, ennen kuin aloitin tämän pokkarin lukemisen. Vertasin tarinoita koko luku-urakan toisiinsa. Ajatukseni pomppivat kirjasta toiseen ja taas takaisin. Siitä en kyllä tykännyt yhtään. Ei olisi pitänyt lukea kahta samantyylistä opusta perätysten.