Takakansitekstin voisin nyt kirjoittaa tähän:
Paksu, Läski! Ruma, kömpelö, kerta kaikkiaan inhottava! 17-vuotiaan lukiolaisen Jeff Lyonsin mielestä Ellen De Luca on ehdottomasti vastenmielisin kaikista keramiikkakurssin tytöistä. Verrattuna uhkaupeaan Normaan, johon Jeff on korviaan myöten rakastunut, Ellen on tyhmä ja enemmänkin. Ellen vahtaa ja vakoilee, yllättää Jeffin suutelemasta Normaa, rikkoo hänen upouuden teekannunsa ja kehtaa satakiloisenakin teeskennellä arkaa ja viatonta. "En luultavasti ikinä voisi rakastua rumaan tyttöön." Jeffin sanat Normalle saavat kohtalokasta kaikupohjaa, kun hän eräänä päivänä joutuu vastustamattoman vihan ja inhon valtaan ja käyttäytyy Elleniä kohtaan tavalla, jolla on kauaskantoiset ja yllätykselliset seuraukset.
Mittatilaustyttö on kuuluisan amerikkalaisen kertojan sykähdyttävä, jännittävä, ajatuksia herättävä kuvaus nykynuorten elämästä, kirja jossa aikuisempikin lukija löytää itsensä keskeltä modernien ihmissuhteiden arvaamatonta maailmaa. Psykologisesti tarkkavaistoinen teos pitää otteessaan alusta loppuun, ensimmäisestä viimeiselle sivulle saakka.
Kirja on englantilaiselta nimeltään The fat girl ja kirjoitettu 1984, WSOY on julkaissut kirjan Juvalla 1989 ja suomentajana on ollut Sirkka Salonen ja kirjassa on tosiaan vain se 168 sivua ja sivut ovat paksua paperia.
Kirja alkaa näin: Ainoa keino päästä pois opettaja Wassermanin kemian ryhmästä oli ilmoittautua johonkin toiseen aineeseen, jota opetettiin samaan aikaan. Vaihtoehtoja ei ollut kovin monta. "Mistä lähtien sinä olet ollut kiinnostunut keramiikasta?" opinto-ohjaajani kysyi nyrpistäen epäluuloisena nenäänsä.
Kirjan lukeminen sai kyllä miettimään omaa nuoruutta ja omaa lapsuutta aika tavalla. Muistan, kun ekaluokalla ollessani vitosluokan kaksi sellaista tosi lyhyttä poikaa ottivat minut silmätikukseen, huutelivat, haukkuivat ja estivät minua pääsemästä ajoissa luokkaan välitunnilta. Se oli kauhean piinaavaa aikaa, enkä siitä kenellekään uskaltanut kertoa. Luokanopettajani jossain vaiheessa sai sen tietää ja pääsi jopa näkemäänkin. En tiedä, saivatko pojat jonkun rangaistuksen, vaan siihen loppui kiusaaminen, enkä pahemmin enää nähnyt heitä ja jos satuin näkemäänkin, niin olivat hyvin hyvin hiljaa. Kyllä tykkäsin lukea tämän kirjan tarinaa, vaikka todella hitaasti kirjaa luin, aina silloin tällöin muutaman sivun vain. Nyt eilen illalla sain kirjan sitten vihdoin ja viimein pääteltyä loppuun. Ehtikin kulua muutama tovi, kuin viimeksi olen tänne kirjablogiin mitään kirjoittanut, vaikka tässä välissä muutaman kirjan olenkin lukenut. Ehkä lukeminen tästä hiukan paranee, kun saan muutamia hommia tehtyä päätökseen. Jospa sitten on aikaa enemmän lukea. On viime aikoina muuttanut luokseni useampikin ihana kirja, joista vain yksi on uusi ja sekin vain pokkari. Kaikki muut ovat jo luettuina hankittuja. Ei sitä kyllä lukeminen lopu. Kunhan olisi aikaa lukemiselle.
