maanantai 18. huhtikuuta 2022

Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko, kolme dekkaria

 


Loisto-pokkari on kirja, joka minulla oli luettavana. Kirjassa 590 sivua. Gummerus Kustannus Oy, kolmas painos, WS Bookwell Oy Juva 2008.

Takakansiteksti:

Outi Pakkasen kolme ensimmäistä dekkaria yksissä kansissa

Outi Pakkasen dekkarit Murhan jälkeen mainoskatko (1973), Maanantaihin on paljon matkaa (1975) ja Kiinalainen aamutakki (1982) ovat vuosien saatossa muodostuneet keräilyharvinaisuuksiksi. Vihdoinkin nämä ystävälliset murhakirjat ovat taas saatavilla.

Arvoitusdekkarien näyttämönä on svengaava 70-luvun Helsinki hippeineen, kukikkaine rättisitikoineen, kolikkopuhelimineen ja punaisine raitiovaunuineen. Pääosissa ovat markkinointi- ja mainosalalla työskentelevä Katja Kivinen sekä tämän entinen rakastettu, komisario Antti Viitala. Kiinalaisessa aamutakissa näyttämölle astuu myös graafikko Anna Laine, joka tunnetaan Pakkasen myöhempien dekkarien päähenkilönä.

Kirjat ovat osuvaa ajankuvaa mutta samalla ajattomia dekkareita, kiitos Outi Pakkasen kepeän eloisan ja ilkikurisen tunteikkaan tyylin, jossa kiinnostavinta ei aina olekaan murha vaan siihen liittyvät ihmiset.

Omat tunnelmat kirjasta:

Olen saanut pokkarin jo torstaina 10.9.2015 bookcrossing-kirjana. Pokkari oli pitkään hyllyssä, sillä otin tämän lukuun vasta sunnuntaina 30.1.2022. 

Ensikommenttini oli, että alku vaikutti ainakin hyvälle. 

Lauantaina 19.2.2022 sain luettua ensimmäisen tarinan loppuun. Tarinan loppupuolelta löytyi 1 kirjoitusvirhe: jouruta, vaikka vissihin ois pitänyt olla juoruta. Tarinassa oli mukavasti pientä jännitysmomenttia ilta-aikaan toimistolla. Ajattelin, että tuleekohan samanmoista tarinaa pidemmältikin, mutta ei sitä sitten tullutkaan. Muistaakseni muutaman Pakkasen kirjan olen aiemmin lukenut ja niissä ei ollut enää tässä tarinassa olevaa jotenkin hiukan haparoivaa kerrontaa, kun tarinassa ollut Katja ja Antti joko keskustelevat tai miettivät vuorotellen mahdollista murhan tehnyttä syyllistä. Jotenkin heidän vuoropuhelu-mikälie oli rakennettu heikosti ja jotenkin ihmeellisellä tavalla. Tämä kirjan eka tarina onkin kirjoitettu 1973. Mukavaa tarinassa oli se, että tämä oli ajaton. Hyvin pystyi lukea näin älypuhelin-aikanakin. Jotenkin tarinaa lukiessa yritinkin verrata 70-luvun kerrontaa ja pohdin, miten muuttuisi tarina nykyaikaiseen muotoon. Silläkin tätä oli veikeä lukea. 

Toisen tarinan sain luettua loppuun tiistaina 12.4.2022:  Tänään hiukan yli yhdeksän iltasella on luettu loppuun pokkarin toinen tarina Maanantaihin on paljon aikaa. Se on kirjoitettu syntymävuotenani, niin yritin tarinasta seurata, millaista säätilan kuvausta tarinassa oli. Useasti mainittiin, että tarinassa kuluva kesä oli todella sateinen ja mietin, että millainenhan säätila on oikeasti ollut kesällä 1975, kun Outi Pakkanen on tätä triplapokkarin toista tarinaa naputellut koneellaan. Ehkä hän kirjoitti tarinoitaan tuolloin kirjoituskoneella. En kyllä osannut yhtään tarinaa lukiessa arvata, kuka on murhien tekijä. Tässähän tarinassa tapahtui kaksi murhaa. Aika pitkällä aikavälillä tätä kirjan toista tarinaa lueskelin ja aika paljon ehti tarinasta unohtua. Muutamassa kohdassa oli kirjoitusvirheitä. Muuten ihan mutkattoman hyvää luettavaa. Vielä on pokkarista yksi tarina luettavana. Ehkä saan sen ennen tulevaa kesää luettua loppuun. 

Tänään pääsiäismaanantaina 18.4.2022 sain luettua kolmannen tarinan loppuun: Tänään vartin yli 1 iltapäivällä sain luettua loppuun viimeisen tarinan viimeiset 96 sivua. Tasan kolme tuntia luin pokkaria.
Jos tarina ois ollut täysin puhdas kirjoitusvirheistä, niin oisin antanu täydet pojot. Monestakin kohtaa ä-kirjaimet oli a-kirjaimia ja aika useassa sanassa oli ihan painovirheitä.
Tarina piti kyllä hyvin otteessaan ja siksi varmaan eilen ja tänään tulikin luettua kirjaa paljon. Tälle päivää haastoin itseni, että saisin luettua kirjan jo vihdoin loppuun. Tarinan loppupuolella arvasin syyllisen ja lopulta arvaukseni osui oikeaan. Tarina oli kyllä kehitelty kokoon niin, ettei syyllinen ainakaan kovin hyvin paljastunut. Silläpä olikin metkaa lukea loppuun, että oliko arvioni oikein. Kyllä mä tykkäsin tästä triplapokkarista. Huomasin vain jo loppupuolella miettiväni, että seuraava luettava on jokin aivan muu, kuin dekkari. 

Annoin bookcrossing-sivustolla kirjalle 8/10 tähteä. Miinustin kirjoitusvirheistä kaksi tähteä. Muuten ihan ok kirja. Tämä oli tämän vuoden kahdestoista luettu kirja.



 

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Anitta Oertel (toim.): Sattuvia sanontoja ja sutkautuksia Pyhäjärveltä

 



Sain Mieheltä tällaisen 88 sivuisen kirjasen lauantaina 2.4.2022 tuliaisena työreissultaan. 

1. painos 2020. Julkaisija Tieto & Taitto Anitta Oertel, Ueckermünde, Saksa. Paino Druckterminal, Nürnberg, Saksa. Tekstit Pyhäjärvi-Seuran kokoelma, Pyhäjärven KolmiKanta ry. Kirkonkylä-Emoniemi-Pellikkaperä: Yksi raitti - Monta kulkijaa/SKS (2008). Kuvat: Jorma Tulkku: Paikan muisti I - Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvi (2016) sekä Anitta Oertelin, Matthias Oertelin ja Jorma Tulkun kokoelmat. Kansi Anitta Oertel.

Takakansiteksti:

Suomen kansa on kautta aikojen ollut hyvä keksimään lauseenparsia ja sanontoja, jotka selittävät asioita vertauskuvallisesti. Niitä vilisee nykypäivänäkin puheessamme. Hetken sanontoja makustellessa mieli avautuu vastaanottamaan niiden sanoman. Sattuvia sanontoja ja sutkautuksia Pyhäjärveltä - kirjasessa kuljetaan niiden sanontojen parissa, jotka ovat yleisiä Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä. Ne avaavat ikkunan sukupolvista sukupolviin kiertäviin tapoihin ja asenteisiin ja ennen kaikkea pyhäjärviseen perinteeseen.

Omat tunnelmat tästä kirjasesta:

Tätä oli kyllä helppo selata, kun laittoi kirjasen pöydälle, sivut avautuvat kierreselkämyksen ansiosta hyvin avoimeksi. Jokaisella sivulla oli vain yksi sanonta tai sutkautus tai arvoitus. Arvoituksen keralla oli sulkeissa oikea vastaus. Kirjasessa on laskujeni mukaan 14 kuvaa, kun laskin myös kansikuvan. Kuvat on mustavalkoisia, niistä hiukkasen miinusta tälle kirjaselle. Kaunista olisi ollut katsella ihan värikuvia, mutta kenties tässä on mustavalkoisilla kuvilla haettukin sitä vanhanaikaisuutta ja kyllähän se tietenkin vaikuttaa kirjasen painohintaan, onko mukana sitten mustavalkoisia kuvia, vai värikuvia. Luin kirjasen ääneen, kun tässä oli sitä murretekstiä, mutta sitä oli ihan hauska lukea. 

Tässä makupalaksi eka sivulta teksti:

Korree sitä olin minnäi kun

Lumperiin vietiin,

vain vanhaks oon elännä

pitkäks kasvanna

nuita Lumperin pitkiä

pettäitä syyvessä.

 

Tässä toinen makupalanen:

Joutaa jorista, sano akka,

ku kirnuun pieras.

 

Kolmas makupalanen on arvoitus:

Musta sonni mulleroinen

puita syöpi sylillisen,

vettä juopi saavillisen?

(saunan kiuas)

 

Vielä yksi makupalanen:

Täötyy tyytyä tyllykkään,

ku ei soa sätkälettä.

 

Mitä tästä muuta voisin sanoa? Mukava makupalakirjanen, joka sopi kyllä tähän päivään luettavaksi. Tämä on nyt sitten yhdestoista tänä vuonna luettu kirja. En ole siis kovin nopsa lukija tänä vuonna ollut. Kovasti yritän yhtä triplapokkaria lukea, jotta saan siitä aikanaan tänne kirjablogiini pienen kirjoituksen tehtyä. Vielä siinä piisaa sivuja luettavaksi.

 


Carl Mesterton & Curt Ulftedt & Miisa Lindén: METSOLAT Tie kotiin

  Bookcrossing-kirjana aikoinaan tullut kovakantinen kirja, 343 sivua, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1993. Takakansiteksti: Lähes 2 milj...