Se on ihan sitten juhlin paikka!
Ylläolevassa kuvassa kirjanmerkin kera komeilee tämän vuoden ensimmäinen lukemani kirja, pokkari, Anneli Kivelän kirjoittamasta Katajamäki-sarjasta, Katajamäki yllättyy.
Tämä on sarjan kuudes kirja.
Aiemmat sarjan kirjat ovat nimeltään: Kotiin Katajamäelle, Onnenkauppaa Katajamäellä, Uusia tuulia Katajamäellä, Katajamäellä kuohuu, Salaisuuksia Katajamäellä.
Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 2011 ja tämä pokkari on 3.painos. 260 sivua. Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2012. Olen tämän pokkarin aikoinaan hankkinut omaan kokoelmaani yhden nettikaupan valikoimasta, sen enempää ostopaikkaa mainostamatta.
Kirjoitanpa tähän kirjan takakansitekstin:
Syystuulet puhaltavat Katajamäellä
Kesän mentyä katajamäkeläisiä hämmästyttää Onervan aviottoman tyttären Kaislan yllättävä ilmaantuminen kotikonnuille. Nuorella naisella on kovin suuret suunnitelmat äitinsä pitämän Myllytuvan kahvilan kehittämiseksi, ja järjestellessään perä perään uusia tilaisuuksia hän alkaa näyttää toisinaan huolestuttavan kalpealta. Tyttö touhuaa kuin viimeistä päivää - mutta miksi ihmeessä?
Kaislan aikeiden selviämistä odotellessa lukija pääsee tuttuun tapaan mukaan kylätoimikunnan kokouksiin, joissa tunnelma on katossa ja desibelit nousevat - sananvaihtoa ei voi seurata naurusta hytkymättä! Nyt puitavana ovat mm. jätevedenpuhdistamon ja matonpesupaikan kohtalo - sekä yllättävän kiihkeitä tunteita herättävä maahanmuuttajaperheen asettuminen paikkakunnalle.
Syksyn pimetessä ja joulua odotellessa vietetään myös koko kylän suosikkipoikamiehen, opettaja Henri Laakson 50-vuotisjuhlia, joista tulee odottamattomalla tavalla unohtumattomat. Mutta kuten Kaislakin joutuu myöntämään, ennalta arvaamattomissa tilanteissa sukulaisten ja ystäväien tuki osoittautuu kultaakin kalliimmaksi.
Menestyssarja Katajamäki jatkuu - nyt ilmestyvä kuudes osa onnistuu jälleen nostamaan esiin uusia, ajankohtaisia teemoja.
Kommenttini tästä luetusta kirjasta:
Pitkän aikaa oli tämä kirja luennan kohteena, kuinkas muutenkaan. Sitähän nämä minun lukuhommat ovat olleet jo pidemmän aikaa. En edes muista, milloin otin tämän kirjan lukuun. Kenties jo silloin, kun edellisen kirjan sarjasta luin. Tämä Katajamäki-sarja on vain NIIN IHANA kirjasarja. Olen alusta saakka tykännyt näiden kirjojen tarinoista ja henkilöhahmoista.
Ei ole mitenkään yllättävää, ettei muistu mieleeni, mitä kirjan alkupuolen tarinassa on ollut tapahtumia. Olen lukenut muitakin jo aloitettuja kirjoja tämän kirjan lukemisen lisäksi, vaihdellen opuksesta toiseen. Tämä kirjasarja on sellainen ihana ja turvallinen sarja lukea, kun tarina on niin tuttua, sillä tämä pokkarin luku ei ollut ensimmäinen lukukerta. Olen lukenut opuksen ensimmäisen kerran toukokuun alkupuolella 2011. Samana kesänä aloitin BookCrossing-harrastuksen ja alkuvuodesta 2011 aloin pitää A4-lapuilla listausta luetuista kirjoista. Tämän kirjan luin sen vuoden kahdentenakymmenentenä kirjana.
Tässä illassa, kirjan loppuja lukuja, joita on tässä opuksessa 34, lukiessani huomasin, että kirjan tarinan lukeminen oikein vetäisi minut siihen ihanaan tunnelmaan, sillä kirjan loppupuolella oli niin metkan veikeää tarinaa, josta olisin lukenut kyllä paljon enemmänkin.
Niin kuin aina jokaisen kirjan lukemisen loppupuolella tulee sellainen tunne, että voi kun tarina ei vielä ihan loppuisi, että tulisi vielä jatkoa, ettei tarvitsisi ihan vielä irrottautua opuksen tarinasta.
Välillä on melkein pakko lukea vain luku kerrallaan, ettei tarvitsisi laskea kirjaa käsistään liian nopeaan jo luettujen kirjojen listaukseen, vaan kirjan tarinan lukeminen pitkittyisi ja lukunautinto säilyisi pidempään.
Se huono juttu siinä kirjan lukemisen pitkittymisessä sitten vain meinaa olla, ettei muistakaan, mitä kirjan alkupuolella on tapahtunut tarinassa. Ja ei, minä en alkanut selailemaan pokkaria sillä ajatuksella alusta alkaen tässä illassa, että olisin joitain tapahtumia lukenut vielä sieltä täältä. Kyllä se nyt menee tällä lukemisella jo luettujen kirjojen listaukseen ja laatikkoon. Sellainen on minulla tyylinä opuksille, jotka eivät läkse maailmalle BC-kirjoina.
Tämä Katajamäki-sarja on sellainen, jonka kirjoja en enää rekisteröi ja vapauttele matkalleen, kun olen kerrankin uudelleen saanut näitä opuksia hankittua omaan kirjakokoelmaani, lempikirjasarjanani.
Kun tämä kuudes opus jäi niin kiehtovaan kohtaan, niin kyllä se seuraava opus on aloitettava, koska ja siksimiksiettäniin, pitäähän sitä nyt naisihmisellä olla turvakirjaystävä, jota lukea, kun oikein on ikävänhuonohetki päällänsä.
Suosittelen edelleenkin lämpimästi tätä Katajamäki-kirjasarjaa luettavaksi. Ihana sarja, oikeasti.
Paljon kiitoksia kirjailijalle tästä ihastuttavan ihanasta kirjasarjasta. Niin ihanaa, että hän on tällaista sarjaa useamman kirjan verran kirjoittanut.
On hiukan sellainen surullinen fiilis, vaikkakin tämä on onnellisen iloinen päivä, kun sain vihdoin ja viimein korkattua tämän vuoden luettujen kirjojen kohdan vihkossa ja tietenkin tässä luettujen kirjojen blogissani. Olen NIIN ONNELLINEN!!!!
Lauantai 24.1.2026
Anu Viikki
Ähtäri
Suomi Finland.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti