Kirjastolta perjantaina lainattu 149 sivuinen kirja. WSOY 2010, WS Bookwell Oy Juva 2010.
Takakansiteksti:
" Katso sydämellä, kuuntele sisimmässä ja tunnustele tunteilla."
Jo lapsena selvänäkijän lahjansa oivaltaneen Niina-Matilda Juholan (s.1974) arki on täynnä pieniä ihmeitä. Näkymatkoillaan hän kuuntelee niin uskollisen henkioppaansa Violan kuin viisaan Viikingin käytännöllisiä neuvoja. Näkijä kohtaa myös tuntemattomia kahden maailman välillä ja auttaa muita yliaistillisten taipumustensa kanssa eläviä. Hän oivaltaa anteeksiannon puhdistavan voiman ja kertoo lapsista, jotka valitsevat vanhempansa jo ennen syntymäänsä. Kaikki todellinen tieto uinuu meissä jo valmiina, ja kuka tahansa voi luoda sopusointua arkeensa järjestelemällä ympärillä virtaavat energiat oikein.
Kyky rakastaa on kuitenkin voimavaroista suurin: se avaa tien mielenrauhaan ja valmistaa kohti vääjäämätöntä viimeistä porttia - kaunista kuolemaa. Kun keskitymme murehtimisen sijaan onnellisuuteen ja iloon, valitsemme vaistomaisesti meille sopivan henkimaiseman, opimme sielukävelyä ja matkaamme kohti tosiolevaisuuden harmonista ydintä, henkistä kotiamme.
Perhekotiäitinä ja taideterapeuttina toimivan Niina-Matilda Juholan Rakkauden tiellä on lohdullista jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle esikoisteokselle Elämänpolulla henkien kanssa.
Omat tunnelmat kirjasta:
Bloggauksen alussa oleva kuva on itseottamani kuva kirjaston opuksesta.
Näitä Niina-Matildan kirjoja ei ollut kirjastolla aiemmin kesällä, kun selasin listoja opuksista, joita oli toiveissa saada lukea. Jossain toisessa Eepos-kirjastossa oli vain sarjan kolmas opus. Olin päättänyt, että luen tämän tyylin kirjoja vain, jos satun löytämään kirjaston hyllyistä, enkä pyydä niitä kaukolainaan, joka on maksullista.
Kun olin palauttanut edelliset lainatut kirjat kaikki takaisin kirjastolle, päätin, etten enää tänä kesänä mene lainaan yhtään kirjaa kirjastolta, että luen vain omien kirjahyllyjeni opuksia näin kesälomalla. Jotenkin vain kävi, että perjantaina aamulla menin koluamaan kirjaston hyllyjä netin kautta ja mitä ihmettä, sieltä löytyikin hyllyistä nämä sarjan jatko-osat.
Siinä vaiheessa ajattelin, että en varmaan mene käymään kirjastolla, että mä nyt nautin vain kesälomastani. Meni jokunen tunti ja ehdin ottaa tovin pienelle meditoinnille ja mielessäni vain oli, että on käytävä lainaamassa opiskeltavaa, kun kerran on odottamassa hyllyssä kirjastolla. Tiedä, miten kauaa olisivat sitten olleet lainattavissa.
Kirjastolle kun pääsin, en meinannut löytää oikean numerosarjan hyllyä ja sit kun pääsin oikean numerosarjan hyllylle, vilkaisin ensin, että eihän täällä ole niitä kirjoja, että pomppaa numerot johonkin toiseen. Ehti jokunen hetki mennä, ennen kuin pääsin oikealle kohdille hyllyillä ja huomasin kaksi kirjaa, joista toinen olikin se, joka mulla on jo omassa kokoelmassani ollut vuodesta 2007 lähtien. Luulin, ettei ole kuin sarjan ykkönen ja kakkonen vain, vaikka piti olla kolmaskin. Kunnes huomasin, sarjan kolmannen kirjan olevan laitettu toiseen kohtaan hyllyssä, kuin nämä kaksi edeltäjäänsä. Oliko kenties henkimaailma asialla ja koitti hiukan jekuttaa minua. Tiedä sitten. Onneksi en heti luovuttanut, vaan otin sarjan kakkos-ja kolmososat mukaani.
Heti perjantaina aloin lukea tätä kirjaa, jota luin bauttiarallaa jotain parisen kymmentä sivua, kuin sujahtamalla. Kunnes tuli eteen eräs kohta kirjasta ja kirja piti laittaa lepäämään ja alkaa miettiä lukemaansa.
Tänään sunnuntaina 30.7.2023 tuli luettua kirja loppuun. Aika nopsaan hoidin lukuhomman. Tämä kirja ei olekaan ihan normikirjan kokoinen opus, vaan on kapeampi kirja, hiukan pokkarin tyylinen, vaikkakin kovakantinen kirja.
Jotenkin silloin perjantaina kirjaa lukiessa oli sellainen tunne, kuin kirjan kirjoittaja olisi istunut pöydän toisella puolen ja kertonut minulle tätä tarinaa, jota luin. Jotenkin tuli henkilö niin todeksi siinä lukuhetkessä. Aika metka tunne kyllä oli. Silläkin täytyi laittaa kirja lepäämään ja lähteä pohtimaan juuri luettua tekstiä.
Sarjan ykköskirjan olen vuosien aikana lukenut muutamaankin kertaan läpi. Aika jännästi elämä tuopi eteen juurikin ne kirjat, jotka omalta osaltaan auttavat tällä polulla. Koitan nyt yrittää tämän päivän olla, jotta makustelen lukemaani, enkä jatka heti siihen sarjan kolmanteen kirjaan. Uskoisin, että tästä nyt jotain kuitenkin jäi mieleeni.
Minä en ole kirja-bloggaaja, joka bloggaa ja ruotii kirjan tekstiä, vaan ennemminkin tykkään kertoa jotakin seikkaperäistä kirjan lukemiskokemuksesta. Saa jokainen itse testata sitten, miltä tuntuu mitäkin kirjaa lukea ja miten kirjan tekstin kokee. Jokaisella on oma tyylinsä blogata kirjoista. Tämä on minun tyylini: tykkään kirjoittaa oleellisimmat tiedot kirjasta ja kirjoittaa kirjan takakansitekstin alkuun. Takakansiteksti kyllä kertoo kirjasta, sitä ei tarvitse enää minun tehdä näihin bloggauksiini. Kyllä jämpti on näin. Kukin tyylillään.
Ihan mukava lukuelämys tämä oli. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa ihmeessä aloittaa lukeminen sarjan ykkösosasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti