Kovakantinen kirja, 96 sivua, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Suomentanut Katriina Savolainen. Painettu Tanskassa 2002. Olen tämän jonkun huutonetin kirjapaketin mukana saanut.
Takakansiteksti:
Juuliaa on vaivannut kaveripula, mutta onneksi hän saa uuden ystävän naapurin Ronista. Ronikin on ikionnellinen, kun hän saa oman leikkikaverin; pikkuveli Newtonista on vain riesaa ja isä ei ikinä ehdi luistelemaan. Joulun odotuskin sujuu rattoisasti, kun voi yhdessä leipoa pipareita ja järjestää Lucian päiväksi yllätyksen vanhemmille. Vaan siitäkös seuraa päänvaivaa, kun Roni ja Juulia yrittävät keksiä, mitä antaisivat joululahjaksi toisilleen. Jotain hienoa ja erityistä sen pitää olla - oikea kaikkien aikojen joululahja. Mutta mitä?
Ronin ja Juulian joululahjat on sykähdyttävän lämminhenkinen tarina ystävyydestä ja jouluvalmisteluista, jännityksestä ja antamisen ilosta. Måns Gahrton ja Johan Unenge ovat luoneet myös supersuositun Eva ja Adam-sarjan.
Omat tunnelmat kirjasta:
Aloitin tämän lastenkirjan lukemisen joulukuussa ja ajattelin, että kyllähän tämä tulee jouluun menessä luettua. Toisin kävi, venähti hiukan tammikuun puolelle, sillä eilen keskiviikkona 12.1.2022 sain luettua illalla tämän kirjan loppuun. Kirjassa on kaiken kaikkiaan neljätoista lukua:
1. Lumiukko kurkistaa aidan yli
2. Kolmas pyörä
3. Saako sisällä pelata palloa?
4. Taikinaa siellä ja taikinaa täällä
5. Ehkä jokin tyttöjen juttu?
6. Piha meren peitossa
7. Tyttöpöpöjä ja sulosäveliä
8. Enkeli vailla siipiä
9. Turhaa touhua
10. Tassutusta ja hiiviskelyä
11. Kimmeltävä kuusi ja kaatunut maito
12. Ronia ei voi jakaa
13. Salaisuus joka talossa
14. Maailman pisin jouluaatto
Kirjan luvut ovat muutaman sivun pituisia ja jokaisella sivulla on jokin piirroskuva kirjan hahmoista. Kirjaa oli kyllä ihan mukava lueskella omaksi ilokseen.
Lucian päivän kerronnasta muistui mieleeni oma ala-asteaika, kun silloin kerran oli koulussa Lucian päivän juhla ja olimme katsomassa esitystä yläasteen puolella heti aamusta koulun alettua, kun oli vielä ulkona hämärää. Rakennuksen yläkerrasta tuli Lucia-kulkue kynttilöiden kera ja lauloivat kauniisti Santa Lucia-laulua. Sitä en muista, lauloivatko sen ruotsiksi, vai sekä että suomeksi ja ruotsiksi, kuitenkin Lucia-kulkueen tytöt olivat silloin yläasteikäisiä, kun itse olin joku toka-tai kolmasluokkalainen.
Jouluaaton kerronta toi mieleeni oman lapsuuden joulun, kun serkkujen kanssa mummulassa katsottiin saunan jälkeen Samu Sirkan joulutervehdystä ja odottelimme, että milloin illan odotetuin henkilö, eli joulupukki tulee tuomaan lahjat. Silloin kyllä koko jouluaattopäivä tuntui hurjan pitkältä päivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti