Nicholas Sparks: Kuuntele vain muistojasi

 

Kirjan kansikuva on googelista, sillä äänikirjana tämän just kuuntelin loppuun käyttämästäni äänikirjasovelluksesta. Kaunis on kyllä kansikuva tässä uudessa versiossa, joka löytyi muutama päivä sitten kuunneltavaksi.

Googlesta tämä seuraava tietojutska:

"Ei jätä yhtään silmää kuivaksi." Daily Mirror

Myös klassikkoelokuvana "The Notebook – Rakkauden sivut" tunnettu koskettava kertomus syvistä tunteista, valinnan vaikeudesta ja ikuisen rakkauden ihmeestä.

Toinen maailmansota on juuri päättynyt, ja Noah Calhoun palaa kotiinsa Pohjois-Carolinaan. Sotaa enemmän hänen mielessään pyörivät kuitenkin muistot nuoruudenrakastetusta. Eräänä päivänä Allie Nelson ilmestyy hänen ovelleen ilmielävänä – ja toisen miehen kihlattuna. Allie ei ole voinut unohtaa sydämensä valloittanutta poikaa sen enempää kuin Noah häntä. Voiko tosirakkaus voittaa kaikki esteet?

Äänikirja on ilmestynyt 1997.

Nicholas Sparks kirjoittaa liikuttavia, rakkaudentäyteisiä kirjoja, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli viidellekymmenelle kielelle. Yksitoista hänen romaaneistaan on myös filmatisoitu. Sparks asuu Pohjois-Carolinassa, jonne useat hänen romaaninsa sijoittuvat.

Kuuntele vain muistojasi-kirja on ollut Nicholas Sparksin esikoisteos ja se on julkaistu 1996 ja kirjaan perustuva elokuva The Notebook - Rakkauden sivut on tehty 2004. Ensimmäinen äänikirja on julkaistu 1997.

Kirjassa on 224 sivuja, kirjan on suomentanut Kaisa Luntinen, äänikirjan kustantaja on WSOY ja äänikirja on julkaistu 2023 ja kansikuva on Eija Kuuselan kuvaama. Lukijana tässä äänikirjassa on Lars Svedberg. 

Omat tunnelmat äänikirjasta:

Kun en elokuvaa ole päässyt näkemään aikoihin, niin piti sitten tämä äänikirjana kuunnella. Ihan mukavan koskettavaa tätä oli kuunnella. Tarinan nyt pääpiirteittäin muistin, sillä olen joskus vuosia sitten nähnyt jostain kyseisen The Notebook-elokuvan. 

On nämä äänikirjojen kuuntelu vähän sellaista, että niistä on sitten hiukan hankalaa tehhä näitä luettujen kirjojen blogikirjoituksia, kun täytyy käyttää apuna googlen tietoja, eikä voi oikeaa kirjaa käännellä käsissään ja kirjoittaa siitä kirjan tietoja ylös muistiin kirjapäivitykseen, niin sillä en oikein ole äänikirja-ihminen. 

Se oli jännä juttu, kun vuosia sitten käyttämäni äänikirjasovellus alkoi puskea sähköpostiini tarjouksia kuunteluajasta ja olin alkuun, etten varmasti ota sovellusta enää käyttööni, mutta niin vain on nyt ollut joitakin opuksia kuuntelussa tällä kuunteluajalla, mutta kyllä mä siirryn takaisin ihan oikeita kirjoja lukemaan ja niistä tekemään kirjablogipäivityksiä.

Se tällainen äänikirjojen kuuntelu on toisellakin tavalla hankalaa, sillä ei voi sängyllä kuunnella kivan peiton alla, sillä siihen helposti nukahtaa, niin kävi muuten tämän äänikirjan kanssa ja sitten piti etsiä uudelleen kohta, josta ajatuksin muisti jotain kerrontaa. 

En osaa tehhä mitään kutomishommia äänikirjaa kuunnellessa, sillä esimerkiksi villasukkapariakin tehhessä pitää laskea kudottuja kerroksia, niin ei siinä voi kuunnella äänikirjaa ja samalla kutoa, en ainakaan minä voi. Sitä pittää vain istua ja kuunnella, tai muuten menöö tarina ihan ohitse ja se ei ole yhtään kivaa. Ja jotenkin sitä pittää vain keskittyä äänikirjan kuunteluun, eikä hajottaa ajatuksia kahteen eri juttuun. 

Lars Svedberg on tuttu äänikirja-lukijana, sillä minulla on yksi äänikirja, joka on hänen lukemansa. Siitäkin voisin kertoa jotain tähän, mutta en kerro, ihan vain, koska en halua kertoa.

Vuosia sitten olen lukenut yhden Nicholas Sparksin kirjan, taitaa olla yli 25 vuotta siitä aikaa. Ja juu, on mulla hyllyssäni yksi hänen kirjansa ollut odottamassa lukua jo yli 10 vuotta. Saa nähhä, milloin sen lukuvuoro tuloo. Ei ainakaan tämän äänikirjan jälkeen. Jotain muuta jo aloitettuna olevaa. 

Voin kyllä suositella lämpimästi tätä kirjaa joko äänikirjana, tai vaikkapa kirjastosta lainattavaksi, sillä hyvä opus tämä on. 

Perjantai 28.11.2025

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

Echart Tolle: Harjoituksia Läsnäolon voimasta Ja Läsnäolon voima-äänikirja

 

Löysin varmaan pari vuotta sitten kerran kirjastolla BookCrossing-hyllyllä käydessäni tämän Harjoituksia Läsnäolon voimasta-kirjan, tosin tämä ei ole rekisteröity BC-sivustolle. Nyt kirjanen on luettu, jokin aika sitten.

Takakansiteksti:

Tähän teokseen on koottu keskeiset harjoitukset Tollen läpimurtoteoksesta Läsnäolon voima. Harjoituksia Läsnäolon voimasta sopii oppaaksi meditatiiviseen lukemiseen ja mietiskelyyn. Harjoitusten avulla saamme yhteyden läsnä olevaan hetkeen. Oivallamme, että olemassaolon ilo ja onni löytyvät ajatusten ja sanojen tuolta puolen. Olemme matkalla kohti sisäistä rauhaa.

Saksalaissyntyinen, Kanadassa asuvan Echart Tollen teokset ovat maailmalla viime vuosien myydyimpiä henkisen kasvun oppaita.

Tietoja kirjasta:

Englanninkielinen alkuteos Practising the Power of Now, julkaistu ensimmäisen kerran 2001, suomentanut Hilkka Rasku, 7. painos, Basam Books Oy Helsinki, Viisas elämä, toimittanut Tiina Wikström, 144 sivua. Ei ole selvää merkintää, minkä vuoden julkaisu tämä kyseinen kirja on. 

Läsnäolon voima-kirjan esittelyteksti Googelin kautta tähän:

Huippusuosittu Läsnäolon voima vie lukijansa matkalle henkisiin ulottuvuuksiin. Vaikka matka on haastava, Eckhart Tolle viitoittaa tietä selkeästi kysymysten ja vastausten avulla.

Tällä matkalla sinulle paljastuu, että voit vapautua mielesi kahleista ja sen aikaansaamista ongelmista tässä ja nyt. Nykyhetkelle antautumalla löydät oman todellisen itsesi - sisäisen rauhan, voiman ja eheyden. Löydät elämäniloa täynnä olevan hiljaisuuden, jossa kärsimys, kiire ja murhe lakkaavat. Elämäsi muuttuu.

Omat tunnelmat kirjoista:

Ikinä ennemmin en ole kyseisen henkilön kirjoja lukenut, joten tämä kirja oli ensimmäinen laatuaan. 

Ehdin päästä pikkukirjassa tekstien loppupuolelle, kun tuli mieleeni tutkia, löytyykö käyttämästäni äänikirjasovelluksesta Läsnäolon voima-kirjaa kuunneltavien valikoiman joukosta ja löytyihän se. 166 sivuisena, 7 tuntia ja 20 minuutin kestoisena. Otin äänikirjan kuunteluun, vaikka pieni harjoituskirjanen oli vielä kesken. 

Kun olin taaskin niin pitkällä ajalla lueskellut vain silloin tällöin pientä harjoituskirjasta, oli kyllä unehtunut monetkin asiat opuksen tekstistä. Läsnäolon voima-äänikirjan lukijana Helena Valkee. Äänikirja julkaistu 2017. Kääntäjänä ollut Lauri Pordeccu. 

Luin kuitenkin pikkukirjasen loppuun ja sen jälkeen kuuntelin äänikirjan loppuun, eilen molemmat, joten pääsin molemmista. 

Vielä en kyllä osaa sanoa, jäikö kummastakaan yhtään mitään mieleeni. Se on vähän ollut jokaisen henkisen kirjallisuusaiheen opuksen kohdalla minulla sama juttu, etten ole just siinä hetkessä tiennyt, mitä uutta olen oppinut luetusta kirjasta tai kuunnellusta äänikirjasta. Nämä tällaiset aiheet ovat sen laatuisia, jotta niitä pittää omassa mielessään makustella jonniin aikaa, ennen kuin tietää, tai tuloo johonakin kohtaa mieleen joku pieni tekstin palanen toisessa tilanteessa, kuin pienenä ahaa-elämyksenä, että Wau, mähän just jokin hetki sitten luin tämän jostain kirjasta, tai kuulin jossakin äänikirjan tekstissä. 

Useaan otteeseen kuuntelin äänikirjaa ja kyllä jaksoin kuunnella naisen lukemaa opuksen tekstiä. En ole koskaan aiemmin kuunnellut hänen lukemaansa kirjaa, joten oli ihan uusi tuttavuus kuunnella. Rauhallinen lukija, mielestäni. Pystyi kuunnellessa hiukan miettiäkin hänen lukemaansa tekstiä. Sellaisena opiskelumatkana otin kyllä nämä molemmat opukset tarinoineen. Äänikirja-jutussa näki lukujen nimet, mutta en tullut laittaneeksi niitä lapulle muistiin, joten en voi niitä tähän naputella. 

Tärkeintä ol kutenniin se, notta tämän vuoden, 2025 luettujen/kuunneltujen opusten listaus hieman lisääntyi vihkossani. Huikeat 12 kipaletta jo koossa. Viime vuonna pääsin viiteentoista opukseen. Vuoden lopuksi lasken opusten sivumäärät, niin saan hiukan käsitystä siitä, kuinka paljon olen lukenut/luettuja sivuja kuunnellut. Niitä on kiva myöhemmin tutkia, niin pysyy hiukan kartalla asiasta. Laskelmat aloitin jo silloin, kun BookCrossing tuli harrastusteni listalle mukaan. Sitä aiemmin olin vain listannut luettuja opuksia, joita olin kirjastolta lainannut. Nekin on kyllä mukavia muistoja tutkiskella. 

Tiistai 25.11.2025

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

Jare Tiihonen: Missio vai mielenrauha- äänikirja

Tänään keskiviikkona 8.10.2025 alkuillassa tuli kuunneltua loppuun Jare Tiihosen lukema Missio vai mielenrauha-äänikirja.

Äänikirjan kesto reilut 7 ja puoli tuntia.

Olihan se  oma hommansa aktivoitua uudelleen ja oli kyllä jännää alkaa kuunnella äänikirjaa, kun olin jo lukenut oikean fyysisen kirjan ja tehnyt siitä muistiinpanoja itselleni, joita en sitten kuitenkaan naputellut luetun kirjan kirja-arviooni tässä luettujen kirjojen blogissani. En vaan halunnut jakaa ajatuksiani kaikille, jotka kirjablogissani käyvät.

Veikeää oli, että fyysistä oikeaa kirjaa luin viitenä päivänä ja kun just äsken ynnäilin muistilappua kuunnellusta äänikirjasta, niin miten ollakaan, tänään oli äänikirjan viides kuuntelupäivä. Yhtenä kuuntelupäivänä kuuntelin jo tosi aikaisessa aamussa ja muut kuunteluhetket olivat iltapäivässä tai alkuillassa. 

Tohdin laittaa sovelluksessa arvostelun äänikirjasta. Koskaan aiemmin en sitä ollut tehnyt.

Oli kyllä metkan jännää kuunneltavaa. Huomasin kyllä itsestäni, että jotkin kohdat kuuntelussa oli sellaisia, jotka herättivät tunteita. Olinhan niin kauan aikaa kuunnellut hänen tekemiään cd-levyjä ja nähnyt sen päätöskonsertin televisiosta reilun 7 vuotta sitten. Kun päätöskonsertin lopussa oli ilotulitus ja lopputekstit, niin mietin, että no niin, se siitä sitten, en koskaan enää näe, enkä kuule enää mitään hänestä, vaikka olihan mulla siinä vaiheessa ne muutamat cd-levyt ja se eka kirja odottamassa kirjahyllyssä. Sen lukemisen aloitin vasta keväällä 2020, johon purin vihani alkuvuodesta 2024, kun oli tehnyt niin ihmeellisen vaikutuksen minuun.

Sain hankittua ekan kirjan kovakantisena ja jopa sen pokkariversionkin itselleni ja nyt minulla on tämä uusikin kirja aitona oikeana kirjana ja nyt äänikirjana kuunneltu Jaren itsensä lukemana. Mua alkoi itkettään, kun äänikirja loppui. Ja itkettää nyt, kun tätä kirjoitan. En tiedä miksi. Jotenkin tunteet purkautuu. Saunapäivä oli tänään ja nyt silmätkin puhdistuvat sisältä käsin. Ja ulkonakin sataa vettä.

Keskiviikko 8.10.2025

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

JHT ja Oskari Saari: Missio vai Mielenrauha

 

Kuva on itseottamani just luetusta kovakantisesta kirjasta. 

Ensimmäinen painos, 3.9.2025, Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki, 2025, Painettu EU:ssa, kirjan kannen kuvan Jare Tiihosesta ottanut Jonas Lundqvist.

Takakansiteksti:

Kun Cheek päätti Suomen musiikkihistoriaa muuttaneen uransa elokuussa 2018, lavalta asteli alas Jare Tiihonen.

Tuo hetki pakotti hänet kohtaamaan itsensä ja määrittelemään menestyksen ja hyvinvoinnin mittarinsa uudelleen.

Mission toteuttamisen maaniset vuodet olivat tuoneet Jarelle valtaisan menestyksen, mutta niiden hinta oli ollut kova.

Moni ajatus kuitenkin selkiytyi kirkkaampien valojen sammuttua, ja nyt Jare jakaa uransa varrelta ja sen jälkeen kertyneet oppinsa -suorapuheiseen tapaansa. Mitä huipulle nouseminen ja siellä pysyminen vaatii? Entä mitä menestys lopulta tuo ja voiko sitä ja mielenrauhaa olla samanaikaisesti?

JHT - Missio vai mielenrauha johdattaa lukijan pohtimaan omaa elämäänsä sekä sitä, onko valmis maksamaan menestyksen vaatiman hinnan.

Viimeisen aukeaman takakansikuvan teksti kirjoittajasta:

Oskari Saari (s.1975) on toimittaja ja tietokirjailija. Hänen kirjansa Aki Hintsa - Voittamisen anatomia on yksi 2000-luvun myydyimpiä suomalaisia kirjoja.

Omat ajatukset luetusta kirjasta:

5 päivää, 10 tuntia ja 35 minuuttia vietin tämän kirjan parissa aikaa miettien, makustellen sanoja ja lauseita ja aiheita.

Paljon omia kommentteja kirjoitin aanelosille.

Kirja tuli luettua loppuun.

Ihan kivaa luettavaa.

Joita aihe kiinnostaa, kannattaa lukea.

Kiitos kiitos kiitos.

Sunnuntai 14.9.2025

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

Tami Hoag: Sydän täynnä rakkautta

 

Moikka pitkästä aikaa.

Kesällä hankin muutaman kirjan Huutonetin kautta, piristämään kesää 2025. No, tämä on vasta ensimmäinen pokkari, jonka vihdoin ja viimein sain luettua loppuun. Ollut vain niin paljon hommia ja välillä on vain pitänyt pitää paussia kaikesta tekemisestä.

Ylläoleva valokuva on itseottamani kuva kyseisestä pokkarista, ei googelista, niin kuin minä sitä jutskaa tykkään sanoa.

Sydän täynnä rakkautta-pokkarissa on vain 156 sivua, se on kirjoitettu 1988 ja suomentanut Tuulikki Ojanen. Kirjapaino: Aktietrykkeriet i Trondhjem, Trondhjem 1990, julkaisija Winters Forlag A/S Pl.12, Helsinki.

Takakansiteksti:

Nick Leone oli komea kuin kansikuvapoika, eikä edes Katie Quaid voinut vastustaa Nickin ilkikurista hymyä. Nick oli vasta muuttanut kaupunkiin, eikä kukaan tiennyt miehestä mitään.

Sen sijaan kaikki tiesivät, että Katie oli jääprinsessa, jonka sydäntä yksikään mies ei pystynyt sulattamaan. Viimeiset viisi vuotta Katie oli hautautunut työhönsä, sillä onnettomuus oli tuhonnut hänen rakkaimmat unelmansa.

Nickin käsivarsilla Katie oli valmis ottamaan riskin ja tavoittelemaan kiihkeästi kaikkea sitä, minkä oli jo luullut menettäneensä. Katien sydän oli täynnä rakkautta mutta riittäisikö se ... Vai ansaitsiko Nick enemmän - jotakin mitä Katie ei pystynyt hänelle antamaan ...

Omat tunnelmat luetusta pokkarista:

On kyllä ihan ensimmäinen Kuuma Rakkaus-sarjan pokkari, minkä olen milloinkaan koskaan lukenut. Olenhan aikoinaan harlekiini-pokkareita jonkun lukenut, niitäkinhän on niin montaa eri sarjaa, vaan tämä on eka Kuuma Rakkaus-pokkari.

Ajattelin pokkarin lukumatkaa aloittaessani menneenä kesänä, notta eihän tässä kovin kauaa aikaa mene, kun tällaisen 156 sivuisen pokkarin lukaisen, vaan toisinpa kävi. On muuten kivasti kellertyneet sivut tässä pokkarissa, mutta todella siisti pokkari muuten ja hyvässä kunnossa on, ikäisekseen.

Kiehtovalla tavalla alkoi pokkarissa tarina ja kiehtovalla tavalla myös eteni koko lukumatkan ajan. Eräs kiva yllätysjutskakin oli matkalla mukana tässä pokkarin tarinassa ja se toi kivaa maustetta tarinaan.

En sanoisi, että tämä pokkari olisi itselleni ollut jotenkin makupalapokkari, jonka ihan hetkessä olisin lukenut. Nykyään kirjojen lukuhommat muutoinkin on sellaista kivaa nautiskelua ja tuumailua, kuin että mitään ajattelematta vain paahtaisin sivut ja luvut perätysten kauheeta lukuvauhtia kirja tovissa loppuun. On sellaistakin ollut, parhaimpina BookCrossing-harrastusvuosina, ei enää. En ota stressiä enää kirjojen lukuhommista, kun ei sillä tavalla pysty nauttia lukumatkasta, jonka jokainen kirja tarjoaa. 

Joitakin kirjoitusvirheitä oli pokkarin tekstissä. Oli vääriä kirjaimia henkilöiden nimissä, vaan sehän on niin tuttua näissä tällaisissa pokkareissa. Äkkiä suomennettu ja kirjoitettu, eikä ajatuksella luettu kirjoitettua tekstiä ja vaikka ehkä kerran olisikin, niin niinpä vain on kirjoitusvirheitä. Kyllähän sitä välillä tulee tekstille jotenkin sokeaksi, ettei tarkastusluvussa ollenkaan huomaa kirjoitusvirheitä, mutta juu, sellaista sattuu ja tapahtuu, eihän sille mittään voi.

Oli kyllä kivaa, että tällainen pokkari tuli eteeni ja kivalta henkilöltä, jolta olen aiemminkin löytänyt hyvää luettavaa, joten kyllä jäi ihan hyvä tunnelma aivan kaikkinensa. Niin ja oli hurjan nopea toimitus, joka kyllä yllätti minut. Aina jotenkin Posti saanut negatiivista palautetta, mutta kyllä minä annan ainakin todella paljon kiitosta Postille, joka kuljettaa paketteja.

Maanantai 8.9.2025

Anu Viikki

Ähtäri

Suomi Finland.

Kaksi runokirjaa

Runokirjat ovat:

Nina Ramstadius: Enkeleistä  Joskus näemme jälkiä heistä.

Kovakantinen kirjanen, 31 sivuinen, 2. painos,  Aurinko Kustannus, painopaikka Printon, Tallinna 2017.

Takakansiteksti: 

Kun elämä käy onnenhetkiä lahjoittamaan, se saa nöyränä hiljaa riemuitsemaan.

Omat tunnelmat:

Pienessä kirjasessa on kauniita kuvia ja koskettavan hienoja tekstejä. Olen lukenut kirjan jo yhden kerran, mutta luen kyllä vielä toisenkin kerran, oikein ajatuksen kera. 

Tämä runokirjanen ei lähde bc-kirjana maailmalle, ainakaan vielä. Pitää saada lukea useamman kerran. Ehkä jonain päivänä, ei vielä kuitenkaan. Tai voi olla, että tämä jää minulle. Ei voi tietää vielä.. Aika näyttää. 

Sana Mustonen: Rakkaudesta sananen

Kovakantinen kirja, 63 sivua, Aurinko Kustannus, painettu EU:ssa 2015.

Takakansiteksti:

Rakkauden kiertokulku, se on ylä- ja alamäkeä. Meidän suhteessa asuu sopeutuvaa väkeä. Joskus kylmenee, mutta ei anneta talven tehdä pesää. Pukeudutaan kiintymyksen villapaitoihin, kun odotetaan kesää.

Ihastuminen, rakkauden alkuhuuma. Hurmaava intohimo. Rimpuilu. Vakiintuminen. Epäröinti. Tunteiden puutuminen. Kiintymys. Luottamus. Jokainen rakkaussuhde on omanlaisensa, mutta kaikissa suhteissa käydään eri vaiheita läpi. Ehkä eri järjestyksessä, ehkä jotkin vaiheet jäävät välistä. Toiset suhteet eivät pääse alkua pidemmälle, toiset kestävät läpi elämän. Tämä on kirja kaikille niille, jotka joskus ovat rakastaneet.

Sana Mustonen kirjoittaa naisen ja miehen välisestä rakkaudesta hilpeissä runoissaan, joiden taustalla soi vakavampi vire. Rakkaus saa nauramaan, rakkaus vetää vakavaksi, niin kuin myös Sana Mustosen tekstit. Rakkaudesta sananen on hänen kolmas runoteoksensa, jonka niukat tekstit pursuavat tunnetta ja elämänvoimaa.

Omat tunnelmat:

Siis Todella Kauniita Kuvia kirjassa ja todella ihania tekstejä. Kerran jo luettu ja aion lukea useamman kerran tämänkin kirjan, ajatuksen kera ja ihailla hienoja kuvia. Ei lähde bc-kirjana yhtään mihinkään, se on vissi tieto. Niin ihana kirja, että ja tuota sitten niin. 

Kävin kirppiksellä pitkästä aikaa muutama hetki sitten ja löysin etsintäreissullani kaksi ihastuttavan ihanaa runokirjaa, samasta myyntipaikasta. 

Kun ajelin kirppikselle, toivoin, että löydän jotain tiettyä. No, en ihan sitä löytänyt, mitä matkalla toivoin, mutta paljon muuta ihanaa kylläkin. 

Tässä kuva löytämistäni ihanista runokirjoista:

Ylempi: Nina Ramstadius: Enkeleistä  Joskus näemme jälkiä heistä.

Alempi: Sana Mustonen: Rakkaudesta sananen.

Ehkä joskus myöhemminkin käyn tekemässä pieniä kivoja ja ihania löytöjä. Kiitos hänelle, joka oli laittanut nämä kirjat myyntiin. Ja kiitos heille, jotka olette nämä kirjat tehneet. 

Pitkästä aikaa tämä kirjabloginikin sai uuden päivityksen. Ihana juttu. Ihana toukokuu. Ihana keskiviikko. Ihana kevät. 

Keskiviikko 14.5.2025

Anu Viikki

Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille

 

Itseottama valokuva just luetusta kovakantisesta kirjasta, jonka ostin viime vuoden keväällä Tuurista. 

Kustannusosakeyhtiö Otava Helsingissä 2023, Otava Kirjapaino Keuruu 2023.

Takakansiteksti:

Uuden viihdenimen riemukas ja säkenöivän nokkela romanttinen komedia

Tubettajatähti Milan mies lähtee lätkimään kaksi viikkoa ennen unelmien jouluhäitä. Milalle häiden peruuntuminen olisi katastrofi, sillä avioliittoakin tärkeämpää hänelle on seuraajien odottama häävideosarja. Niinpä Mila suostuttelee nuoruudenihastuksensa esittämään sulhastaan.

Myös Milan sisarukset Jesse ja Laura löytävät itsensä pian keskeltä isosiskonsa kutomaa hätävalheiden verkkoa. Milan valeavioliitto uhkaa pilata myös sisarusten mahdollisuudet uuteen onneen.

Häiden valmistelu Lapin kauniissa tunturimaisemissa alkaa muistuttaa painajaismaista peiteoperaatiota. Pysyvätkö kulissit pystyssä aattoon asti? Saako joulupukki suukon alttarilla? Kenelle rekikellot lopulta soivat?

Yllätyspaketti täynnä konvehteja, joulubiisejä (repeatilla!!!), jotain särkyvää ja uudelleen liimattavaa, kaikenlaista vilkkuvaa, kimaltavaa ja tykyttävää Huom! Paketti ei sisällä täydellistä Insta-materiaalia tai prinsessasatua

Sisäkannen teksti:

Jenni Multisilta (s. 1992) on kauppatieteiden maisteri ja kirjailija. Hän on ilma-akrobatia- ja tankotanssiohjaaja sekä joogaopettaja. Vapaa-ajallaan Multisilta joko kirjoittaa tai roikkuu pää alaspäin milloin mistäkin, sillä maailma on mielenkiintoisempi erilaisista perspektiiveistä katsottuna. Jenni aloittaa joulufiilistelyn heti syysiltojen pimetessä, ja aatosta eeppisen tekevät perhe, Fazerin klassikot ja puoliraa´at joulutortut.

Omat ajatukseni luetusta kirjasta:

Aloitin lukuhommelin jo viime vuonna tälle kauniskantiselle kirjalle ja vihdoin tänään tässä sunnuntaissa sain kirjan luettua loppuun. 

Monta kirjaa olenkin saanut loppuun luettua viime aikoina ja se on kyllä hyvä asia, kun harmittanut pitkään, että niin monta kirjaa ollut kauan luvussa ja alkuvuoden aikana oli tunne, etten saa tänä vuonna yhtikäs kirjoja luettua, mutta kun sitten päättäväisesti lukee, jopa kirjoja vuorotellen, niin sitten niitä saakin luettua muutamana päivänä loppuun melkein huomaamatta. Ja tässä sitä nyt taas saa luettujen kirjojen blogi uutta tekstiä.

Minulle on hieman vieras käsite tämä Tubettajatähti. Tiedän kyllä, että Youtubessa on ihmisiä, jotka tekevät sinne ja joihinkin muihinkin internetti-maailman sivustoille kaikenmoisia videoita ja kertovat elämästään kuvaamalla videoita itsestään. Jokunen vuosi sitten muutaman hetken seurasin joidenkin käsityöharrastajien videojuttuja Youtubessa ja mietin, että on he kyllä rohkeita, kun noin vaan tuosta kuvaavat videoille ja kertovat tekemistään vaikka villapaidoista ja kutomistaan villasukista ja lapasista. 

Tämän just hetki sitten luetun kirjan päähenkilö on Tubettajatähti Mila-nimeltään. Aikamoisen tarinan tämä kirjan kirjoittanut kirjailija Jenni Multisilta oli saanut koottua tähän 336 sivuiseen kirjaan. 

Hyvä lause kirjassa oli kerrottu jouluvaloista: Ovat kuulemma "kausivaloja", jotka sopivat kauteen kuin kauteen. 

Se asia on kyllä niin totta, että miksi hyvin ripustettuja jouluvaloja suotta ottaa edes pois ja taas laittaa paikalleen. Minä huomasin sen aikoinaan tehdessä jouluvalojen ripustelua ja poisottamista, että siinä hommassa saattoikin mennä jokunen valolamppu pimeäksi ja harmitti seuraavan joulun lähestyessä ripustaessa valoja uudelleen, että eivät toimi enää. 

Alkuun oli kyllä hiukan hankaluuksia pysyä tarinassa mukana, kun kirjaa oli viety eteenpäin muutaman henkilön kerronnallisella osuudella, jakson alussa oli aina henkilön nimi ylhäällä sivulla, niin siinä hiukan alkuun aiheutti ihmetystä, että kukas tässä nyt oikein onkaan, sen hetkinen kertoja. Joutui aina välillä palata sen jakson alkuun ja tarkastaa henkilön nimen ja senkin jälkeen piti tarkastaa vielä, että oliko nyt kyseessä joku sisaruksista, vai joku toinen. Niin, oli toisaalta haastava kirja lukea, mutta siinäpä tietenkin saa tarinaan enemmän syvyyttä ja kerronnallisuutta lisättyä ja juoneen uusia tasoja mukaan, kun kirjoittaa kirjan tarinaa useamman henkilön "silmin". 

Toisaalta kirjassa oli hyvää se, että eri jaksot, joita ei ollut numeroitu, vaan oli pelkät henkilönimet, olivat joissakin kohdin sopivan pitkiä ja taas joissakin kohdin olisin kyllä lukenut pidemmältikin ja kenties se oli vain merkki siitä, että kirja lähti tarinallisesti viemään mukanaan ja pääsi tarinaan sisälle paremmin.

Kyllä tykkäsin paljonkin lukea tätä kirjaa. Enkä halua juonta kirjasta kertoa, eiköhän tuossa takakansitekstissä lue jo tarpeeksi, niin minä en ruodi tarinaa auki sen enempää. Minulle kerran on kommentoitu omaperustamassani kirjoihin liittyvässä facebook-ryhmässä, ettei halua lukea kirjan lukumatkasta mitään, sain oikein vihaisen kommentin siitä. Minä nyt vain en ole sellainen, joka ruotii avoimeksi jonkun kirjoittaman kirjan, vaan minä tykkään kertoa lukemastani kirjasta just sen, mitä kirjoitan ajatuksiani.

Minun mielestäni on rikkaus, että on erityylisiä kirjablogien pitäjiä, eikä siinä tartteisi kyllä vihaansa purkaa, jollei nyt jaetun kirjalinkin takaa pääsekään lukemaan valmista tarinaa, mitä luetussa kirjassa tapahtuu, vaan saa miettiä, että olisiko tämä kenties aihealueeltaan sellainen kirja, jonka haluaisi itse lukea. Kyllä minä olen kirjojen takakansitekstit kirjoittanut kirjablogieni kirjojen teksteihin. Ehkä se joillekin ei passaa, mutta minusta on hienoa kirjoittaa takakansiteksti luettavaksi, kun en halua kuitenkaan kirjan tarinaa aukaista valmiiksi avonaiseksi paketiksi. Tämä on minun tyylini ja tällaisena aion tämän pitääkin ja minä tykkään tästä tyylistä ja joka ei tykkää, niin ei tarvitse tulla tänne minun kirjablogiini lainkaan. Niin se vain on. 

Tämä oli kiva kirja lukea ja hauskaa yllätystäkin oli mukana. Eikä siitä sen enempää.

Suosittelen lämpimästi kirjaa luettavaksi.

Sunnuntaina 23.3.2025

Anu Viikki

Candace Bushnell: Onko vielä Sinkkuelämää?

 

Itseottamani kuva luetusta kirjasta.

Kovakantinen kirja, 223 sivuinen, suomentanut Karoliina Timonen, Tammi Helsinki 2019.

Englanninkielinen alkuteos: Is There Still Sex in the City? Ilmestyi 2019.

Kirjan takakansiteksti:

Millaista on aloittaa deittailu uudelleen keski-iässä, kun kaiken säätämisen piti olla jo takanapäin?

Mitä enemmän on ikää lasissa, sitä monimutkaisemmaksi naisen elämä tuntuu muuttuvan. Pitäisikö aloittaa pyöräily, korjauttaa vagina, mennä Tinderiin vai sittenkin muuttaa maalle ja unohtaa koko juttu?

Candace Bushnell tutkailee nykydeittailun outouksia ironisella otteella sekä huomioi terävästi tämän hetken carriieden ja samanthojen seikkailuja. Avioliitot, erot, lapset, ystävät ja menetykset limittyvät modernin sinkkuelämän kiemuroihin jäljittelemättömän riemukkaasti.

"Jopa parempi kuin alkuperäinen Sinkkuelämää."

POPSUGAR

"Paikoin hauska, paikoin hupsu, paikoin varsin surullinen -siis täysin todenmukainen kuvaus viisikymppisten elämästä."

KIRKUS REVIEWS

Kirjan sisälehtisestä:

CANDACE BUSHNELL (s.1958) tunnetaan Sinkkuelämää-kirjasta ja siihen perustuvasta huippusuositusta tv-sarjasta. Kirja ja sarja pohjaavat Bushnellin Sex and the City-nimiseen kolumniin The New York Observerissa. Bushnell on kirjoittanut myös useita romaaneja.

Suomentaja KAROLIINA TIMONEN (s.1977) on opiskellut valtiotieteitä ja kulttuurien tutkimusta. Timonen on kääntänyt muun muassa Lisa Jewellin ja Francesca Hornakin romaaneja, ja hän kirjoittaa myös itse.

CANDACE BUSHNELL:

Sinkkuelämää (1996, suom. 2000)

Neljä blondia (2000, suom. 2001)

Reittä pitkin (2003, suom. 2004)

Kynsin hampain (2005, suom. 2007)

Sinkkuelämää: Carrien nuoruusvuodet (2010, suom. 2010)

Sinkkuelämää: Ensimmäinen kesä New Yorkissa (2011, suom. 2011)

Hissillä huipulle (2008, suom. 2012)

Omat ajatukset luetusta kirjasta:

Aloitin lukea kyseistä kirjaa jo aikoja sitten ja odotti ja odotti vaan, että luenko joskus loppuun, vaiko en. No, sinnikkäänä useita kertoja kirjaa muutaman sivun lukien tänään tässä lauantai-illassa sain luettua tämänkin kirjan loppuun. 

Tämä vielä ei ainakaan ole BookCrossing-kirja, mutta ehkä rekisteröin tämän sivustolle, tai sitten laitan matkaan ihan muuten vain. Ei ole sellainen kirja, jonka haluaisin säilyttää omassa kokoelmassani.

Välillä tätä lukiessa sai hetken nauraa ja oli ihan hauskojakin kohtia tarinan tekstissä. Varsinkin eräs kohta sai jättään kirjan väliin pienen lappusen, kun sivulla on lause: Huokailin nähdessäni hänen harvinaisten kirjojen kokoelmansa. Varsinkin tällaisella kirja-addiktoituneelle kirjojen rakastajalle oli ihanaa löytää tarinasta kyseinen lause. Tässä kirjan tarinassa oli hyvinkin outoja lyhenteitä, joita piti selata kirjasta lukemisen jälkeen, mitä ne tarkoittivat. Oli KIK, MUM, PEV ja MUA. Jotakuinkin jokaiselle lyhenteelle löytyi jonkinmoinen selitys tarinasta. 

Tämä oli Candace Bushnellin kirjoista nyt neljäs kirja, jonka olen lukenut, vaikka toisiakin on hyllyssäni käynyt, mutta olen ne laittanut eteenpäin matkaamaan. 

Silloin aikoinaan Sinkkuelämää-kirjan pokkariversio, joka itselläni oli aika kauankin, niin oli tarinallisesti jotenkin pliisu ja ei mielestäni yhtään ollut sen tasoinen, mitä tv-sarja oli aikoinaan. Sen verran Sinkkuelämää-sarjan fani olin aikoinaan, että kyllä sarjan boxit tuli hankittua ja julkaistut 2 elokuvaakin. Jatko-sarjan ensimmäisen kauden näin joitakin vuosia sitten, milloin sitten tulikaan internetin ihmeelliseen maailmaan nähtäville. Jatkosarjan seuraavaa kautta en ole nähnyt, enkä välttämättä halua edes nähdäkään. Kyllä minun mielestäni ainakin parhaimmat oli ne tv-sarjan 6 kautta ja kaksi ilmestynyttä elokuvaa. 

Kyllä tätä kirjaa voin suositella luettavaksi. Oli tässä ihan kivaakin ja oli myös hieman murheellista,  jos olisin oikein masentunut ja ahdistunut, niin olisin varmaan itkenytkin. No, tämä on nyt luettu ja jää odottaan, miten keksin vapautusjutun tälle kovakantiselle kirjalle.

Lauantaina 22.3.2025

Anu Viikki