Karisto, 295 sivuinen pokkari, 5. painos Hämeenlinna 2010. Ilmestynyt 2007 tämä kirja.
Takakansiteksti:
Elämän ylä- ja alamäkiä idyllisessä Katajamäen kylässä.
Nelikymppinen Satu halajaa pois Pohjanmaalta ja onnistuu saamaan työpaikan Katajamäen lähellä sijaitsevasta Honkahovin lomahotellista. Asuntokin järjestyy, kun pieni punainen Pihlajan torppa on jäänyt tyhjilleen ja kaipaa vuokralaista. Satu ihastuu torppaan ensi silmäyksellä - samoin kuin kyläkauppiaan poika Heikki Satuun...
Sinkkuelämään jo melkein tottunut Satu herää vireässä pikkukylässä uuteen kukoistukseen! Elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä -niitä riittää niin työkavereilla kuin omalla perheelläkin, eivätkä ne kaikki aina ole iloisia. Vähiten se, että äidillä todetaan Alzheimerin tauti.
Mutkaton elämänasenne ja ripaus hulluutta vievät silti aina eteenpäin, läpi vaikeuksienkin.
Anneli Kivelä yhdistää raikkaalla tavalla tuttuja nykypäivän ongelmia perinteiseen maaseuturomantiikkaan.
Omat tunnelmat kirjasta:
Tämä oli siis se toinen silloin aikoinaan hankkimani kirja, jonka sain ostettua uppo-outona kirjana Keskiseltä Tuurista ihan muutaman euron hintaan, mutta jotka lähtivät sitten bookcrossing-kirjana eteenpäin ja tämän, nyt sitten pokkarin hankin vuosi sitten nettikirpparilta ja kyseisen pokkarin hintaa en enää muista, paljonko mahdoin tästä maksaa silloin.
En kyllä pahemmin muistanut tästä Satun tarinasta mitään. En edes mitään juonen käänteitä, mitä sitten tässä kirjassa nyt toisella lukukerralla ilmeni. En edes sukunimi-juttua, että Satulla ja Heikillä, eli Hermannilla, kuten Satu Heikkiä kutsuu hänen toisella nimellään, on sama sukunimi, eivätkä kuitenkaan ole mitään sukua. Sen vain muistin tästä tarinasta, että Satu ja Heikki päätyvät kyllä yhteen. Tähän kirjaan oli kyllä mahdutettu aika mukavasti mutkia matkaan. Enkä yhtään muistanut, että tässä kirjassa seikkailee eräs kissakin, Reino nimeltään. Mukavan paljon kyllä unohtanut tapahtumia ensimmäisen lukukerran jälkeen tarinasta, joten voi sanoa, että melkein uutena tarinana tätä kyllä luin. Ei voi kyllä ihan täydellisesti sanoa, että olipa mukava palata tutun ja turvallisen tarinan pariin uudelleen, kun oli niin hatarat muistikuvat ensimmäisestä lukukerrasta, mutta mukavaa luettavaa tämä Katajamäki-sarja kuitenkin on ja meinaan ottaa hyllystä sarjan kolmannen opuksen seuraavaksi luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti