Itse otettu kuva tovi sitten luetusta kirjasta. HUOM! Valkoinen orbi/enkelipallo kirjan kannen vasemmassa reunassa. Hänkin halusi tulla kuvaan. Otin kolme kuvaa kirjan kannesta ja tässä ekassa kuvassa oli vain kyseinen enkelipallo. Aika jännä juttu.
Kirjan olen joitakin vuosia sitten ostanut kirjakaupalta, enkä muista, mitä hintaa tällä kirjalla silloin oli. Kovakantinen kirja, 410 sivuinen, Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki 2015, painettu EU:ssa, niin sanoo kirjan tiedot.
Takakansiteksti:
Seksistä voi tietyissä olosuhteissa seurata tiineys eli siunattu tila. Kreeta Nymanilla siihen mahtuu koko tunnespektri ja vähemmän loogis-lineaarista ajattelua, oudohkoja tapahtumia, rationaalisia ja erittäin epärationaalisia murheita. Miten huolehtia ihan oikeasta ihmistaimesta, kun samanväristen sukkien löytäminen kaapista on ylivoimaista?
Raskausromaani vertaistueksi tai käyttömanuaaliksi.
Hippiäinen on Inga Röningin ensimmäinen aikuisten romaani. Aiemmin hän on kirjoittanut kuvakirjoja, lasten ja nuorten proosaa sekä käsikirjoittanut liikkuvaa kuvaa mm. YLElle.
Omat tunnelmat luetusta kirjasta:
Ensinnäkin oli veikeää pidellä käsissä tätä kirjaa, kun kirjassa ei ole paperikansia mukana, niin kuin yleensä julkaistuissa useammissa kirjoissa on ollut, joita olen ostanut milloin mistäkin. Tämä kirja tuntui kivalle käteeni, kun on tartuntapintainen kannetus ja mukavan paksu kirja, ei mikkään liru ja keltainen väri on pirteä väri silmille ja kannen kuvahan on aivan hurmaavan ihana.
Aivan kirjan alusta asti oli kivan hauskaa lukea tätä opuksen tarinaa. Niin hienosti kirjoitettu ja upean kuvauksellinen kerronta tarinassa, jotta tässä ihan eli mukana Kreetan tarinassa. Niin hauska motoristi-nainen ja luku 3 on varsinkin niin hykerryttävän hauskasti kirjoitettu, että piti tässä aikaisessa aamussa lukea uudelleen ja nauraa.
Nauraminenhan teköö hyvää moneltakin osin ja kyllä, tätä kirjaa lukiessa vietin monia hauskoja hetkiä sohvalla istuen ja lukien.
No, eihän tämän kirjan kokonaislukuhomma ainaista naureskelua ollut, se ois ollut jo liian ilkiää, eli kyllä tässä oli paljonkin sellaista koskettavaakin mukana, niin kuin hyvässä tarinassa ja myös oikeassa elämässäkin on.
Ei elämä voi olla ainaista ihanuutta. Sehän siitä justaan teköökin elämää, kun on ihania hetkiä, on mukavia hetkiä ja on sitä ikävää ja synkkää ja pimeää ja taas sen jälkeen aurinko paistaa ja on ihanaa. Sellaistahan se on, elämä. Ja tässä kirjassa oli sitä kaikkea, mitä tähän hetkeen elämässäni tarvitsin, jonka aikaa tämä kirja kulki viikoissani ja kuukausissani mukana lueskelun kohteena.
Paljon kiitoksia kirjan kirjoittaneelle henkilölle. Tämä ol eka tutustuminen hänen tuotantoonsa. Kenties joskus jotain muutakin häneltä luen. Jää nähtäväksi. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa ihan, vaikkei vauvajutut olisikaan ajankohtaisia juttuja.
Anu Viikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti