144 sivuinen( tähän laskettu lopussa olleet lisäsivut), WSOY:n sivuilta löytyi, että pehmeäkantinen kirja painettu marraskuussa 2016, kun kirjassa ei ollut painatusvuotta, jännä juttu. Eikö se ois kiva, kun ois kirjassa muistona painatusvuosi?
Takakansiteksti ja tätä en kopio, vaan kirjoitan ihan itte omin pienin kätösin:
"Hiihtäjän tarkoitus on mennä metsään. Ja metsästäkin eteenpäin, järven jäille, vieraille maille. Metsästä palatessaan hänellä on oltava jotain tarpeellista mukanaan. Karhu, emäntä, uusia tietoja ja taitoja, mausteita taikka harvinaisesta turkiksesta tehty hattu. Kilpahiihdossa metsään menneen hiihtäjän pitää tulla takaisin kultamitalin kanssa. Vähintään on tehtävä talven paras hiihto."
Mielensäpahoittaja kuljettaa lukijaa suomalaisissa umpihangissa ja auratuilla laduilla. Mielensäpahoittajan hiihtokirja kertoo kansakunnasta, joka on liikkunut suksilla, tehnyt töitä suksilla ja ennen kaikkea kilpaillut suksilla, vapaalla ja perinteisellä tyylillä. Teos pitää sisällään myös Lahden maastohiihdon MM-kilpailujen epävirallisen kisaoppaan, josta jokainen tilastoniilo, miniä ja lättähattu löytää korvaamatonta tietoa niin kisoista, hiihtäjistä kuin Lahden kaupungista.
Lisälirpakkeen teksti:
Tuomas Kyrö (s.1974) on kirjailija ja ihme hiihtäjä. Hän on julkaissut kiitettyjä ja luettuja kirjoja jo Lahden MM-vuodesta 2001 lähtien. Hänen tietoisuutensa alkaa Juha Miedon sadasosasekunnin tappiosta. Kyrön paras koulumuisto sijoittuu vuoteen 1984, kun juhlasalissa katsottiin Marja-Liisa Kirvesniemen kultamitalihiihdot. Hänen proosansa kulmakivi on Jari Puikkosen telemarkalastulo. Kyrö ei ole sukua Kari-Pekka Kyrölle.
Omat tunnelmat kirjasta:
Otin kirjasen lukuun 5.10.2022, kun piti välistä saada hiukan jotain kevyempää luettavaa opiskelulukujen väliin, vaan ehän mä tätä yhtäsoittoa kuitenkaan lukenut. Taisin vain sen yhden tovin silloin lukea ja taas toviksi opus unohtui.
Eilen iltasella tiistaina 22.11.2022 sitten urakoimalla urakoin ja luin, kuin luinkin tämän loppuun. Oli muutenkin eilettäin valmistumisen tunnelmaa, kun pääsin kirjaröykkiöstä eroon, eli opiskellut kirjat on onnistuneesti käyty kylille palauttaan kirjastolle.
Ihan hyvä luettava opus tämä on ja kyllä oli mielessä se Lahden kisojen tunnelmat 2001 alkuvuodesta, sillä siihen vuoteen sijoittui omaishoitajana oloni mummulleni ja hiihtoja tuli seurattua telkkarista päivisin muun tohinan tiimellyksessä, kun piti puita kantaa pieneen tupaan, pitää pientä taloa lämpimänä hurjissa reilun -30 asteen pakkasissa, kantaa kaivosta vettä sisälle, että sai tiskit vadissa tiskattua lieden päällä lämmitetyllä vedellä. Ja siihen vuoteen sijoittuu se ajankohta, kun mummu vihdoin opetti mulle villasukkiin kantalappujen kutomisen. Eli kyllä tämä muistoja herätti moneltakin osin, kun tätä luki ja kyllä tämän seurassa tuli muutamat naurutkin naurettua. Tuli niin mieleen ekan Mielensäpahoittaja-elokuvan Antti Litjan sutkautukset. Tämä tais olla vasta toinen Tuomas Kyrön kirja, jonka olen lukenut. Se oli se Miniä-kirja, jonka silloin luin, kun tuli kylkiäiskirjana Kirjan ja Ruusun-päivänä. Kaksi elokuvaakin on tullut jo nähtyä, uusinta en ole nähnyt ja se yksi telkkarisarjakin tuli aikoinaan katsottua, että kyllä tämä Kyllä minä niin mieleni pahoitin-tyyli on tullut tutuksi. Hauskaahan tällaista on lukea, ei siinä mittään. Kirja jää nyt odottamaan uuden kotinsa tietoja, joskos jossain vaiheessa pääsee matkalleen, kun on tosiaan bookcrossing-kirja. Hyllyistäni löytyy vielä pari Mielensäpahoittaja-kirjaa, mutta niiden lukutovi tulee myöhemmin, en lue heti perään toista opusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti