Loisto-pokkarin sain jo vuosia sitten BookCrossing-kirjana, kun voitin yhden kuukauden kirja-arvonnan sivustolla. Pitkään tämä pokkari kaunistikin kirjahyllyäni odottamassa lukuvuoroaan, kunnes viime viikolla läpikäydessäni kirjahyllyjäni otin vihdoin luettavaksi.
Pokkari on 2.painos, kustantaja Atena Kustannus Oy Jyväskylä, painopaikka Tanska 2005, suomentanut Juhani Huotari. Sivuja 214+10, sillä luin kaikki kirjalistatkin lopusta.
Takakansiteksti:
KÄYTTÖOHJE:
Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa.
Unkarilainen István Örkény (1912-79) kehitti huippuunsa tyylin kirjoittaa lyhyesti. Minuuttinovelleissa hän tavoittaa koko mustanpuhuvan hauskan maailmansa pähkinänkuoressa, ja monille kielille käännetty kirja onkin kulttiklassikon maineessa.
Omat tunnelmat luetusta:
Vihdoin eilettäin sain kirjan luettua loppuun asti.
Todella monesti meinasin luovuttaa kirjan lukemisen, mutta en antanut periksi.
Ajattelin enstään, että jos koitan lukea yli 100 sivulle, niin sitten luovutan ja jätän kirjan lukemisen kesken.
Kuinkas kävi, luin siitäkin huolimatta loppuun.
Oli kyllä hurjan ristiriitaiset tunnelmat tätä kirjaa lukiessani.
En oikein tiennyt, olisinko itkenyt, vai nauranut. Jotkut kirjoitukset oli ihan hauskoja, kun sitten oli myös niitä vähemmän hauskojakin tekstejä.
Tunnelmat meni laidasta laitaan lukiessa pokkarin kirjoituksia.
Ei minua haitannut yhtään, vaikka tekstit oli lyhyitä. Olen itsekin aikoinaan joutunut tiivistämään tekstejä pelkkään yhteen A4-lappuun, kun olin vuosia kirjoittajaseuran toiminnassa mukana.
Vaikka oli ristiriitaisia ja keskenjättö-tunnelmia kirjaa lukiessa, en luovuttanut, vaan luin ihan kaiken, mitä pokkariin oli kirjoitettu.
Loppupuolella kirjaa oli mukavaa tietoa kirjoittajasta ja se hiukan avasi tämän kirjan tekstejä, ainakin minun mielestäni. Oli kyllä kiva juttu, että loppuun oli koostettu tietoa ja metkaa oli lukea läpi Loisto-pokkarit-listauksetkin lopusta ja muistella, mitä olen jo niistä lukenut vuosien saatossa.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä kirja luettavaksi.
Anu Viikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti