Marian Keyes: Enkelit

BookCrossing-kirja ja kuinka yllättävää oli löytää myynnissä oleva BookCrossing-kirja, just tämä saman niminen, joku toinen kappale ja hintana 6 euroa. BookCrossing-kirjat eivät ole myytäviä kirjoja. Joku bookcrossari oli tuon kirjan rekisteröinyt BC-sivustolle, en alkanut sen enempää asiaa selvitteleen, kenen rekisteröimä kirja kyseessä. Myyntikuvissa näkyi BC-tarrat.

BookCrossing-kirjat matkaavat lukijalta lukijalle, mutta ne eivät ole myytäviä kirjoja, vain annettavia kirjoja, joita voi lähettää toiselle bookcrossarille, tai uudelle mahdolliselle henkilölle, joka saa mahdollisuuden lukea kirjan ja tutustua harrastukseen kirjassa olevan bcid-koodin avulla BookCrossing-sivustolla, tai jättää villisti vapautettuna jonnekin jonkun uuden lukijan löydettäväksi tai sitten vapauttaa johonkin merkittyyn BC-vapautushyllyyn. BookCrossing-sivustolle rekisteröityä kirjaa ei saa myydä eteenpäin.

Minulla tämä lukemani BookCrossing-pokkari on myös LOISTO-pokkari. Olen sen saanut kesällä 2018 ja vasta tänä keväänä 2024,  kun BookCrossing-sivustolla tuli lukuhaaste lukea kirjoja 24 tunnin aikana niin paljon, kuin ehtii lukea. Ensimmäistä kertaa lähdin haasteeseen mukaan. Lukuhaasteessa ehdin lukea kirjaa ääneen neljässä eri lukutovissa ja ehdin lukuun 8 siinä 24 tunnin lukuhaasteessa, vaikkei lukutunteja kovin paljoa itselleni kertynyt. Eihän olisi ollut pakko lukea ääneen, mutta halusin kokeilla moista, että kuinka paljon ehdin ja jaksan lukea ääneen. 

Kyseisen lukuhaasteen jälkeen mietin, luenko kirjaa loppuun, vai laitanko saatavilla olevien kirjojen joukkoon kesken luettuna. 

Tätä oli niin haastavaa lukea, jostain ihmeen syystä. Välillä sai ihan nauraa kirjan tekstiä lukiessa, kun oli hauskoja kohtia. Sitten taas oli jotain sellaista, joka sai taas ihan toiseen tunnelmaan, eikä tiennyt, että missä ja kuka ja mitä. 

Hämmentävä kirja, ärsyttävä, mutta kuitenkin hauska ja mukava luettava. En muista, kuinka monta kertaa halusin jättää lukemisen kesken, mutta kuitenkin sisuunnuin ja päätin, että minähän luen tän loppuun, kun olin kerran BookCrossing-lukuhaaseessa tämän lukemisen aloittanut. 

Olin mittaillut ja puntaroinut, että tämän pystyy postittaan Helposti-kuoressa ja lähteenkin arvontavoittona eteenpäin. Minulla oli BookCrossing-harrastukseni vuosijuhlapäivänä arvonta BC-sivustolla tässä kesäkuun aikana ja nyt voin hyvillä mielin tehdä pokkarista paketin arvonnan voittajalle ja käydä postittaan paketin matkalleen. Olin tutkinut, että kyseinen voittaja ei ainakaan sivustolle muita tätä kyseisestä kirjasta rekisteröityjä kappaleita ollut lukenut, joten ehkä tämä on hänelle uusi luettava, jos innostuu kyseistä kirjaa lukemaan. Ei tiedä, mitä hänelle postitan palkintokirjana, palkintopaketin sisältö on arvoitus.

Kirjan tietoja:

Suomentanut: Liisa Laaksonen, Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2. painos, Painopaikka WS Bookwell Oy Juva 2006. Alkuteos Angels ilmestynyt 2002, ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestynyt 2005 ja suomennos tehty lyhentäen ja tässä pokkarissa 400 sivua. 

Minäpä kirjoitan tähän loppuun vielä pokkarin takakansitekstin:

Saavumme hetken kuluttua Los Angelesiin. Olkaa hyvä ja varmistakaa, että istuimenne on pystyasennossa, että painatte viisikymmentä kiloa ja että teillä on erinomaiset hampaat.

Maggie ei juuri elämässään mokaillut. Viime aikoina hänen moitteeton maineensa on kuitenkin kärsinyt kovia kolauksia. Walshin perheen ainoa kunnollinen jäsen kun on hiljattain sekä saanut potkut töistä että lähtenyt lätkimään yhdeksän vuoden avioliitosta - ja joutunut palaamaan vanhempiensa luo asumaan.

Maggie on selvästi loman tarpeessa, ja mikäpä olisi parempi tapa ottaa etäisyyttä entiseen elämään kuin maisemanvaihdos. Onneksi paras ystävä Emily asuu Los Angelesissa, kauniiden ja kuuluisien ihmisten kaupungissa, missä palmutkin ovat ainaisella laihdutuskuurilla. Sinne Maggie lähtee parantelemaan sydäntään ja tutustumaan uuteen, hurjaan ja kokeilunhaluiseen sinkkuminäänsä. Mutta voiko rakennekynsien ja silikonirintojen kaupungissa oppia jotakin syvällisempääkin, kuin kulmakarvojen nyppimisen jalon taidon?

Kirjan kansikuva ei ole itseottamani kuva tästä luetusta pokkarista, vaan kuva googlesta. 

Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa.

Anu Viikki

Katja Frange: Intuitiolla Kuuletko sisäisen viisautesi?

Takakansiteksti:

Intuitiolla on sisäistä viisautta ja monimuotoinen, luonnollinen osa elämää, mutta vain harva silti uskaltaa luottaa siihen. Kaikki vastaukset löytyvät jo meistä itsestämme, mutta kuulemmeko sisäisen äänemme?

Intuitiolla eläminen tuo arkeen uudenlaista syvyyttä, rauhaa ja iloa. Intuition vahvistuminen ei hävitä elämästä siihen kuuluvia kasvukohtia, vaan auttaa löytämään niistäkin jonkin suuremman ohjauksen, ihmeen ja tarkoituksenmukaisuuden. Intuitio on virran mukana kulkemista, mutta myös rohkeutta mennä sokeasti päin tuntematonta, vain luottaen tässä hetkessä olevaan sisäiseen tietoon tai tunteeseen. Rotsi auki ja sydän edellä, mutta villasukat tukevasti jalassa.

Intuitiolla-kirja sekoittaa mielenkiintoiselle tavalla erilaisia näkökulmia, tuoreita oppeja ja vanhaa viisautta sekä herättelee uudenlaiseen ajatteluun myös kirjoittajan inspiroivien henkilökohtaisten kokemuksen kautta. Kirjassa on mukana intuitiota kehittäviä harjoituksia, joiden avulla omaa sisäistä ääntään voi opetella kuuntelemaan tarkemmin.

Katja Frange on henkisen kasvun valmentaja ja opettaja, intuitiivinen näkijä ja äiti. Hän on intuitiivisen elämän sanansaattaja ja sitoutunut henkiseen työhönsä kohti korkeampaa tietoisuutta. www.katjafarnge.com.

Kirjan tietoja:

Viisas Elämä Oy Helsinki 2016, 288 sivua kirjalistojen keralla.

Omat tunnelmat kirjasta:

Olen ostanut kirjan kesällä 2016 kirjakaupalta ja sinä vuonna lukenut kirjan ekan kerran. 

Jo ensimmäinen lukukerta oli niin hyvä, että tämä ei lähde bookcrossing-kirjana etiäpäin, vaikka olen tämän silloin rekisteröinyt sivustolle.

Toisen kerran aloitin lukea tätä jokunen vuosi sitten uudelleen, vaan tuli jotain muuta siihen väliin luettavaksi ja puuhattavaksi ja tämä jäi kesken, odottamaan loppuun lukemistaan. 

Kun sitten viime vuonna otin pitkän paussin jälkeen kirjan uudelleen lukuun, meinasin vain jatkaa siitä, mihin olin jäänyt ja luinkin muutaman sivun. Kunnes aloin miettiä, että mitäs tämän kirjan alussa oikein lukikaan ja mistä aiheista siellä kerrottiin, niin päätin, että on se aloitettava lukuhomma tälle kirjalle kokonaan alusta, niin pääsee paremmin mukaan luettavaan tekstiin. 

Olihan tätä mielenkiintoista lukea uudelleen vuosien jälkeen ja miettiä samalla omia kokemuksia näistä aiheista, joita tässä kirjassa käsitellään. Kyllä siinä tuli useamman kerran sanottua itselleen ääneen, että näinhän tämä just on ja näinhän mullekin on tapahtunut tässä viime aikoina. 

Tässä lukumatkassa oli nyt paljon paljon enemmän samaistumispintaa, kuin silloin 8 vuotta sitten, jolloin tämä oli enemmänkin kiehtovaa luettavaa, joka kiinnosti mua silloin tosi paljon, eikä ne asiat silloin vielä auenneet sen syvemmin mieleeni. 

Vaikka vuosien saatossa olen laittanut useammankin kirjan matkalleen bookcrossing-kirjana ja tullut hiukan myöhemmin katumapäälle, niin tätä kirjaa jo silloin ekan kerran lukiessa tuli tunne, että tätä en kyllä laita minnekään matkalleen, että varmasti oli tunne, että palaan tämän kirjan teksteihin vielä joskus myöhemmin. Ja niinhän siinä kävikin ja voin kyllä kertoa, että useita kyyneleitä tuli tipautettua tässä viimeisimmässä lukumatkassa. En kerro, että missä kohdin tekstiä, kun se on niin jokaiselle tällaisesta aiheesta henkilökohtaista tietoa, missä kohdin milloinkin teksti koskettaa. 

Suosittelen todella lämpimästi tähän kirjaan tarttumista, jos tällainen aihe kiinnostaa. 

Paljon kiitoksia kirjan kirjoittajalle tästä kirjasta. Hienon kirjan olet aikoinaan kirjoittanut!

Tässäpä vielä kirjan kansikuva, jonka otin itse luetusta kirjasta, ei ole lainattu netistä:

Anu Viikki

István Örkény: Minuuttinovelleja

 

Kirjan kansikuva ei ole itseottamani kuva. Tällä kertaa kuva on Googlesta.

Loisto-pokkarin sain jo vuosia sitten BookCrossing-kirjana, kun voitin yhden kuukauden kirja-arvonnan sivustolla. Pitkään tämä pokkari kaunistikin kirjahyllyäni odottamassa lukuvuoroaan, kunnes viime viikolla läpikäydessäni kirjahyllyjäni otin vihdoin luettavaksi. 

Pokkari on 2.painos, kustantaja Atena Kustannus Oy Jyväskylä, painopaikka Tanska 2005, suomentanut Juhani Huotari. Sivuja 214+10, sillä luin kaikki kirjalistatkin lopusta.

Takakansiteksti:

KÄYTTÖOHJE:

Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa.

Unkarilainen István Örkény (1912-79) kehitti huippuunsa tyylin kirjoittaa lyhyesti. Minuuttinovelleissa hän tavoittaa koko mustanpuhuvan hauskan maailmansa pähkinänkuoressa, ja monille kielille käännetty kirja onkin kulttiklassikon maineessa.

Omat tunnelmat luetusta:

Vihdoin eilettäin sain kirjan luettua loppuun asti. 

Todella monesti meinasin luovuttaa kirjan lukemisen, mutta en antanut periksi. 

Ajattelin enstään, että jos koitan lukea yli 100 sivulle, niin sitten luovutan ja jätän kirjan lukemisen kesken. 

Kuinkas kävi, luin siitäkin huolimatta loppuun. 

Oli kyllä hurjan ristiriitaiset tunnelmat tätä kirjaa lukiessani. 

En oikein tiennyt, olisinko itkenyt, vai nauranut. Jotkut kirjoitukset oli ihan hauskoja, kun sitten oli myös niitä vähemmän hauskojakin tekstejä. 

Tunnelmat meni laidasta laitaan lukiessa pokkarin kirjoituksia. 

Ei minua haitannut yhtään, vaikka tekstit oli lyhyitä. Olen itsekin aikoinaan joutunut tiivistämään tekstejä pelkkään yhteen A4-lappuun, kun olin vuosia kirjoittajaseuran toiminnassa mukana. 

Vaikka oli ristiriitaisia ja keskenjättö-tunnelmia kirjaa lukiessa, en luovuttanut, vaan luin ihan kaiken, mitä pokkariin oli kirjoitettu. 

Loppupuolella kirjaa oli mukavaa tietoa kirjoittajasta ja se hiukan avasi tämän kirjan tekstejä, ainakin minun mielestäni. Oli kyllä kiva juttu, että loppuun oli koostettu tietoa ja metkaa oli lukea läpi Loisto-pokkarit-listauksetkin lopusta ja muistella, mitä olen jo niistä lukenut vuosien saatossa. 

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä kirja luettavaksi. 

Anu Viikki