Jes, mä tein sen!
Kirjastolta lainattu Juhannuksen jäläkeen.
Kirjassa sivuja 200, julkaistu 2010, Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa / Kirjapaja, Helsinki.
Takakansiteksti tähän kohtaan:
Kukkapenkin ja kannonnokan välimaastosta
KÄRHÖMATKAILUA, PUUTARHAN SYNTYMÄPÄIVÄT JA MÖRÖNPERÄLLE ADOPTOIDUT KASVIPIENOKAISET.
Viherturaaja katselee maailmaa kasvien korkeudelta, mikä tarjoaa oivallisen perspektiivin myös ihmiseloon. Yksi tykkää yllätyksistä, toinen omistautuu yhdelle asialle, kolmas rakastaa traditioita -ei väliä, kunhan pyrkimys on omannäköinen. Epätietoiselle aloittelijalle fuusioretro voi tosin olla pihamaalla varmin vaihtoehto, ja asennetta, sitä viherturaaja tarvitsee kottikärryjen merkistä riippumatta. Mörönperällä turaajalle oppia tarjoavat kasvikunnan ihmeiden lisäksi nyt myös eläimet: kotitarvekanalan kanat ja kesävieraiksi saapuneet lampaat. Mikäpä on turaajan rientäessä pihamaalle, kun Gilbert-kukko on kajauttanut aamukiekaisun ja lammaslauma laulaa heräämisen ilosta. Paratiisillinen päivä kasvun palveluksessa voi jälleen alkaa.
"Luovuuden areenana puutarha on vertaansa vailla.
Me kierrätämme, peuhaamme ja pyöritämme, loihdimme uutta ja siinä sivussa saamme vanhat asiat tuntumaan tuoreilta.
Silti luonto vetää pitemmän korren.
Se tekee kaiken paremmin, minkä nöyrästi ymmärrämme.
Kaikki värit ja muodot, kaikki elämän miljoonat mahdollisuudet ja variaatioiden variaatiot.
Kun niiden edessä pysähtyy, tietää mikä on arvokasta.
Hevosvoimia emme kumarra, mutta hevosenturpapuu tai lampaankorva herkistää."
Koetanpa laittaa tähän väliin kirjasta ottamani kuvan. Toivottavasti onnistuu:
Onnistuihan se, kuvan liittäminen koneelta tähän. Kiva juttu.
Omat tunnelmat ja ajatukset tovi sitten loppuun luetusta, neljännestä kirjastolta, Juhannuksen jälkeen lainatusta kirjasta:
Olen muistaakseni kerran aiemmin lukenut yhden kirjan tältä kirjailijalta ja siitäkin on aikaa. Tämän kirjan sisälirpakkeessa on pienesti tekstiä kirjailijasta. Sitä en nyt tähän kirjoitukseeni lisää. Vasta eilen iltasella kirjaa lukiessani huomasin, että kannessahan on sudenkorennon kuva. En ollut sitä aiemmin laittanut niin merkille. Tämä kirja läksi kirjastolta mukaani ihan vain takakansitekstin ja kirjan nimen perusteella. En ole aiemmin lukenut puutarha-harrastukseen liittyviä tarinakirjoja, tämä oli aivan ensimmäinen, joka tuli vastaani kirjaston hyllyltä.
Hauskaa luettavaa aluksi ja ihan naurun pyrskähdyksiä tätä lukiessa kyllä tuli. Aihekin oli ihan kiehtova, vaikken mikkään viherpeukku olekaan. Olen minä kertaalleen pihaani tehenyt kaksi kukkapenkkiä jo vuosia sitten. Eihän ne menestyneet, kun aidan toiselta puolen yhteen penkkiin myllersi vissiin silloisen naapurin laittamat Elämänlanka-kukat ja ne ovatkin olleet siitä lähtien joka kesä riesana, joten tuhoutui se kukkapenkki, jonka olin suurella työllä ja vaivalla itselleni ilostuksena tehenyt.
Toinen kukkapenkki meni pilalle vesisateiden takia vesiräystään alla. Siihen loppui kukkapenkkien teko. Kyllähän mä hankin useana kesänä muita kesäkukkia, joita oli useissa isoissa kukkapurkeissa terassilla ja tietenkin amppeleita ja piha oli mielestäni ihan kauniina kesäisin.
En enää kiinnostu laittamaan terassia mitenkään ihmeellisesti kesäkuntoon, kun naapurissa asuu ukkoja, jotka savuttaa röökeillään terassilla, niin eihän sitä pahemmin kesäpäivää voi terassilla viettää, ellei sitten halua hönkäillä röökin savua. Aamutuimaan vain yhden kesäkukan käyn kastelemassa pihassa ja se siitä.
Kirjassa olevat värssyt on kyllä mukavaa luettavaa. Niistä tykkäsin kyllä todella paljon. Tämäkin kirja on julkaistu jo 14 vuotta sitten, mutta minulle tämä oli aivan uusi löytö kirjastolta. Minä tykkään lukea hiukan vanhempia julkaistuja kirjoja, joita kirjastossa kyllä on vaikka miten, jos vain rohkeasti lähtee etsimään ja löytämään. Minä löysin neljä kirjaa ja ehdin ne jopa lukea kaikki neljä, 969 sivua yhteensä ja palautusaikaakin jäi vielä muutama tovi. Se kyllä yllätti, että neljä viikkoa ja neljä luettua kirjaa, wau! Minä siis tein sen: selätin itselleni kesäksi asettamani kirjastohaasteen: käydä lainaamassa kirjoja ja lukea ne. Ja nyt minä olen sen tehenyt. Ihan ihmeellistä kyllä! En olisi uskonut, että jaksan ja ehdin neljässä viikossa tämän nipun kirjoja lukea, mutta niin vain luin. Vielä tietty kirjojen palautus ja pysyn kyllä poissa muuten kirjastolta, en aio mennä uutta luettavaa lainaamaan. Kyllä nämä oli nyt tässä ja siirryn omien, jo aloitettujen kirjojen lueskeluun. Saa kaikessa rauhassa lukea, ei tartte hötkyillä, eikä paahtamalla lukea, vaan saapi rauhassa ajatusten kera makustella lukemaansa.
Eipä mulla muuta. Kiitos kirjailijalle tästä tarina-kirjasta. Mukava vaihtelu oli.
Kivaa kesää 2024!
Anu Viikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti