tiistai 16. heinäkuuta 2024

Ulla-Mari Kivi: Koko sydämestäni

 



Kuva googelin kautta. Kirjastolta lainattu kirja ja tovi sitten luettu 228 sivuinen opus. Reuna Publishing House Oy Kouvola, 1. painos 2023, painopaikka Petro Ofsetas Vilna.

Takakansiteksti:

Hannan ja Hillan tarina jatkuu!

Tuore äiti Hilla on jättänyt työnsä terveyskeskuksessa ja muuttanut puolisonsa Harrin vanhemmilta ostetulle maatilalle, joka on remontoitu matkailuyritykseksi. Hilla opettelee uutta ammattiaan yrittäjänä ja joutuu selviytymään uudesta tilanteesta ilman aviomiehensä apua, koska Harri jatkaa työtään opettajana ja muusikkona. Maatilamajoituksessa usein yöpyvä Matias alkaa viihtyä huomattavan hyvin Hillan seurassa.

Hanna puolestaan on viettänyt unelmiensa kesähäät Mikon kanssa. Hänen seuraava haaveensa on tulla raskaaksi ja se pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti, hannamaiseen tyyliin. Pariskunnan elämään kuuluu myös teini-ikäinen poika Mikon aiemmasta liitosta. Hanna turhautuu, kun ei tule raskaaksi ja hankkii osakkuuden ravihevosesta. Hannan pyöriminen tallilla ei ole työkaverin Erjan mieleen, koska tämä on iskenyt silmänsä tallinomistaja Santtuun.

Koko sydämestäni on hyväntuulinen ja lämminhenkinen tarina rakkaudesta, ystävyydestä ja ihmissuhteista.

Sarjan aiemmat kirjat

Rakkauslukko (2020)

Avain sydämeesi (2021)


Omat tunnelmat kirjasta:

Ensinnäkin: kirjan teksti ei ollut täysin kirjoitusvirheetön. Huomasin useillakin sivuilla kirjoitusvirheitä, vaikka niin kiitostekstissä kiiteltiin jotain lukijaa, joka oli löytänyt kirjoitusvirheitä. No, kyllä niitä vain vieläkin tekstissä oli ja ei, en kerännyt niitä mihinkään lapulle ylös, että millä sivulla ja millä rivillä. Mitäs se mulle kuuluu, kunhan vain pistin huomiolle asian.

Olen lukenut sarjan aiemmatkin kirjat kirjaston kirjoina, niin luin nyt sitten tämänkin pois. Vaikka oli jo sarjan kolmas kirja, niin en minä ainakaan löytänyt tarinasta mitään lämminhenkisyyttä, vaikka sillä sanalla tätä sarjaa mainostetaankin. Aika sellainen, miten sen nyt sanoisin, lattea tarina. Ei lähtenyt minusta mitenkään hienoon tyyliin, vaan oli ennalta arvattava.

Kyllä tämä sai olla itselleni viimeinen tämän sarjan kirja, jonka luen. Niin paljon parempiakin kirjoja maailma pullollaan odottamassa lukuvuoroaan.

Ei vaan ole Katajamäki-sarjan voittanutta, vaikka monikin koittaa samaan sarjaan päästä. Ei ainakaan minun katsantokannaltani pääse likikään. Näin se on nähtävä. No, luettua tuli ja pääsee aikanaan uudelle lukijalleen. Ihmettelin kirjaston lainaustiskillä, kun mieshenkilö klikkaili varmaan neljästi tämän saman kirjan. Ihmettelin, että miten noin monta kertaa klikkailee, että kerran minä vaan tämän lainaan, enkä yhtään sen enempää. 


Anu Viikki




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mari Mörö: Vapaasti versoo Rönsyjä puutarhasta

Jes, mä tein sen!  Kirjastolta lainattu Juhannuksen jäläkeen. Kirjassa sivuja 200, julkaistu 2010, Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa / Kirjapaja,...