Kirjastolta lainassa oleva, julkaistu 2002, Karisto OY Hämeenlinna, 266 sivuinen kovakantinen kirja.
Kirjoitanpas tähän seuraavaksi kirjan takakansitekstin:
Rakastettu Helkalan kartanon tarina jatkuu
Helkalan vanhin tytär Emmi on valmis eläinlääkäri ja aloittaa työt kotipitäjässään. Hänen sulhasensa Riku saa terveyskeskuslääkärin paikan samalta paikkakunnalta, ja nuoret alkavat rakentaa yhteistä pesää Helkalan piharakennukseen. Myös Emmin sisarukset ovat varttuneet: näyttelemistä harrastava Jenni on löytänyt poikaystävän Englannin-matkaltaan, pieni tarmonpesä Sanna ehtinyt rippikouluikään ja Mikko ostaa pamauttanut naapurin lypsykarjan. Mutta kummimpia kuuluu veli Antilta: hänen morsiamensa odottaa vauvaa. Emmi saa huikean idean kesäisistä kaksoishäistä, ja niin kartanossa aletaan valmistella juhlia, jotka panevat liikkeelle koko Helkalan väen!
Johanna Marttila vie lukijansa romanttiseen kartanomiljööseen, jossa on säilynyt runsaasti menneiden aikojen hohdetta. Edellisistä osista tutut henkilöt tavataan kuin vanhat, rakkaat ystävät.
Laitan tähän itseottamani kuvan kirjaston kirjan kannesta:
Wau, onnistui kuvan liittäminen koneelta tähän blogikirjoitukseeni.
Tässä lauantain alkajaisiksi jatkoin aamupalan jälkeen tämän kirjastolta lainassa olevan opuksen lukemista ja päätin, että tänään luen loput luvut, jotta pääsen kirjoittaan tänne kirjablogiini pienen kirjoituksen tästä.
Oli käytävä luettujen opusten listaukset lävitse, mutta en ole tätä kirjaa koskaan aiemmin lukenut. Tämä oli aivan ensimmäinen kerta tälle kirjan tarinalle. Itseltäni löytyy pari muuta Johanna Marttilan kirjaa, jotka olen aikoinaan lukenut ja kyllä tykännyt niistä silloin ja jokusen kirjaston kirjoina lukenut ja nyt oli tämän vuoro tulla luetuksi.
Mitäpäs tästä tarinasta oikein kirjoittaisin.
Kyllä mä tykkäsin tätä lukea, kun aloitin tosiaan lukeen sen Helkalan kilpakosijat-kirjan kanssa vuorotellen. Kenties mä nyt jätän Helkala-sarjan taakseni, enkä etsi näitä kirjoja enempää luettavaksi. Tässä kirjassa kun kerrottiin kartanosta, niin ihan väkisinkin tuli mieleeni Ursula Pohjolan-Pirhosen kirjasarja, jonka olen aikoinaan lisännyt toivekirjalistalleni, että jos löytäisin, niin lukisin kyllä. Tammimäki-sarja on se sarja, jota tässä mietin.
Kun sitten aloin lukemalla lukea tätä kirjaa ja kertomuksessa oli tästä Antin morsiamesta kerrottu, niin aloin miettiä, että niin, sehän taisi olla ihanassa Katajamäki-sarjassa yhden henkilön etunimi sama, kuin tässä Helkala-sarjassa tämän Antin morsiamen nimi on. Niin tuli tunne, että kyllä se Katajamäki-sarjan seuraava kirja on kovin tarjolla luettavaksi, kun on näitä kesäisiä kirjoja lukiessa koko ajan mielessäni ja vertaan näitä luettuja vain Katajamäki-sarjan kirjoihin ja tapahtumiin. Minähän aloitin sen sarjan uudelleen lukemisen muutama vuosi sitten.
Se nyt on vaan niin, että Katajamäki-sarja on mun lempikirjasarjani, ollut siitä lähtien, kun löysin aikoinaan sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa kovakantisina ja melko edulliseen hintaan eräästä kaupasta. Eihän ne just ne kyseiset kirjat ole mulla enää, kun aloin harrastaa BookCrossingia kesällä 2011, niin siinä harrastuksen hurmiossa laitoin just ne kovakantiset kirjat maailmalle uusia lukijoita löytämään ja tietenkin alkoi harmittaan ja onneksi on netissä moniakin paikkoja, joista onnekseni onnistuneesti olen saanut hankittua itselleni sarjan pokkariversioita ja muutamat kovakantisetkin.
Mutta joo, mie aloin taas rönsyillä, en mahda sille mitään, mitä ajatuksia luetut kirjat minussa herättää. Minä olen rönsyilijä, kun pääsen oikein vauhtiin koneella kirjoittaen ja varsinkin, jos jokin luettu herättää joitakin ajatuksia hiukan sieltä ja täältä, niin minähän kirjoitan ne tänne kirjablogiini, nih.
Hiukan piti googeloida kirjailijaa ja löytyihän Kirjasampo-sivulta mukava kirjoitus, jonka luin. Minulla löytyy kirjoituksessa mainitun kirjasarjan yksi kirja, aika veikeetä. En ole vielä sitä lukenut, vaikka on ollut odottamassa lukuvuoroaan jo jokusen vuoden ja olen sen rekisteröinyt silloin myös BookCrossing-kirjaksi. Kenties se on kirja, joka ei lähde minnekään kokoelmastani. Aika näyttää kuitenkin.
Olen joskus aiemminkin käyttänyt googelin tietoja tutustuakseni kirjailijoihin, joiden kirjoja lueskelen, en tosin aina. Kun eihän oikein muutoin pysty tutustumaan kirjailijoihin ja joskus on mukavaa löytää kirjailijan itsensä kirjoittamaa omaa tarinaa luettavaksi, vaikkei sitä paljoa olisikaan. Jo muutamakin rivi tuo tiettyä kivaa tunnelmaa luettuun kirjaan.
Kyllä kannattaa tutustua Johanna Marttilan tuotantoon ja kivoja kirjoja nämä Helkala-sarjan kirjat ovat. Tässäkin Häät Helkalassa-kirjassa oli hyvin monipuolisesti tapahtumia. Sekä hiukan haasteellista, että surullista, mutta kuitenkin kivoja tapahtumia. Kaikkein parhainta olisi lukea sarja alusta loppuun, eikä niin kuin minä, että sieltä täältä ja sarjan kirjoja sekalaisessa järjestyksessä. Minkäs teet, kun kirjat ovat tulleet vastaani luettavakseni sekalaisessa järjestyksessä. Kenties joku kerta luen uudelleen Näkemiin Helkala-kirjan, joka on omassa kokoelmassani. Nyt sanon heippa ja hyvää kesää 2024 Helkalaan, tällä blogikirjoituksellani.
Anu Viikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti